Ehdotus laiksi väkijuomista.
Ensin sallitaan keskustelu asiasta. Sen jälkeen tehdään päätös asian toisessa käsittelyssä päätetyn lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Herr talman! Förbudskampen är, som vi hoppas, slut. Dä klubban faller efter detta ärende skall förbudslagens öde vara beseglat. Folket självt har vräkt ikull den tankebyggnad, säkerligen ideellt kännande personer rest mot höjden. Det stora misstaget hos dessa idealister var, att de i sin iver att råda bot på alkoholmissbruket trodde sig genom ett dekret, en lag få bukt därpå. Och de felade svårt, dä de förväxlade alkoholbruket med alkoholmissbruket och ville upphäva sig till domare och förmyndare över sina medmänniskor. Mycket mä dock vara dessa naiva idealister förlätet, ty de handlade dock, vilja vi tro, av övertygelse. Men historiens dom skall utan tvivel falla tungt över alla dem, som gjort förbudet till ett växelmynt i partipolitiken, som mot bättre vetande tvärt emot sin egen övertygelse och kanske sin egen livsföring uppehällit förbudsdogmen och förvandlat den till en politisk trossats, vilken icke fätt diskuteras och motsäsas. På dem faller ansvaret för allt det elände förbudet fört med sig tungt. Men jag har ieke tagit till ordet för att ställa förbudsvännerna mot väggen i denna stund, då deras idol håller på att störta i spillror. Det höves icke oss förbudsmotståndare att övermodigt triumfera över den vunna segern. Vi må då hellre medge, att oss förestår ett mycket påfrestande arbete i och för höjandet av vårt folk ur det moraliska förfall förbudet fört det uti. I detta arbete ha vi rätt att kräva icke endast lojalitet från deras sida, som envist hållit på förbudet, utan även deras direkta medverkan. Vi ha rätt att fordra, att tillräckligt tid skall medges för att det nykterhetsarbete, som före förbudets tillkomst fört till så vackra vinningar, åter skall kunna vidtaga. All uppfostran tar tid, och då det nu gäller att börja från början med att bibringa vårt folk medvetande om alkoholmissbrukets fördärvlighet, sä har man rätt att emotse, att förbudsvännerna under en lång följd av är skola hålla inne med sin kritik i avseende & lämpligheten av det system, som nu inom kort skall förverkligas inom alkoholhandteringens omräde. Det kan hända och är t. o. m. sannolikt, att konsumtionen av starka drycker under de första åren icke skall visa sjunkande tendens, att många av de sjukliga företeelser, som följt förbudet ät, icke pä länge skola kunna hävas. Man mäste dock hoppas, att förbudsvännerna skola förstä att skilja orsak och verkan, att förbudets följdföreteelser icke utan vidare äro bortsopade med förbudslagen. Det är i alla fall med stora förhoppningar man kan se tiden an i värt land. Ett kräftsär i samhällskroppen går mot sin läkning, och ett irritament i värt politiska liv blir borteliminerat. Jag tror jag icke misstar mig, om jag framställer den tanken, att sedan riksdagen avlägsnat det äskädningsmateria] den i och med förbudslagen levererat sina belackare, pä en osund och i grunden oförnuftig lagstiftning, ett äskädningsmaterial, som varit utställt till var mans päseende, sä har ett stort steg tagits till sanerandet, icke endast av förhällandena inom själva alkoholhanteringen, utan ock pä det rent politiska området. Laglydnad och respekt för överheten skola väl sä smäningom vinna insteg hos allt folket efter de mänga är förbudslagen utfört sitt destruktiva verk med hänsyn till folkets vördnad och aktning för lag och dess representanter. Pä intet annat omräde har enkammaren satt sin auktoritet sä i fara, ja hart när spolierat sitt anseende, som pä området för alkohollaestiftningen, vars vansinne kunnat beskädas av var man. Man har skäl att hoppas, att nu dä riksdagen äntligen undanrödjer den vansinniga lagstiftningen, tron pä enkammaren och det system den representerar sä smäningom skall ökas. Ehuru den nu ifrägasatta lagen i vissa punkter med skäl kan kritiseras, sä har den i varje fall överhuvud den förtjänsten, att den radikalt bryter med det som varit. Den sätter lag i stället för olag, den sätter en förnuftig regim i stället för en vansinnig. Det beslut riksdagen i dag skall fatta, rensar luften i vårt land. Och hela samhället skall andas lättare, friare. Herr talman! Det förtäljes, att dä förbudslagen i tiden av enkammaren första gången antogs, större delen av riksdagen i sin extas mottog meddelandet om beslutet stäende man trodde det jordiska himmelriket vara nära. Vi förbudsmotständare, som ha all anledning att tro, att denna dag skall bevittna förbudets fall, tro ieke, att nägon idealisk tillvaro frän och med nu tar sin början 1 värt land, vi bygga inga luftslott, vi skatta ej ät fantasier, och vi vilja icke heller offra ät samma teatraliska gest som pä sin tid förbudsvännerna. Men vi betrakta i alla fall ett godkännande av den föreliggande lagen som en stor moralisk vinning. Finlands folk har anvisat riksdagen vägen Upp ur moraset, riksdagen har i dag att följa anvisningen.
Herra puhemies! Eduskunnalla on tänään mielestäni historiallinen päivä, vähemmäksi minä en voi sitä sanoa. Kieltolaki, joka tämän kansan eduskunnassa aikoinaan miltei yksimielisesti säädettiin ja jossa asiassa tehtyä päätöstä eduskunta seisaalleen nousten kunnioitti, saa nyt kuolemantuomionsa.
Ed Hakkila: Lakia ei vahvisteta!
Se uusi laki, joka nyt astuu kieltolain tilalle, on laki väkijuomista. Kun minä tässä asiassa nyt ensimmäisen kerran esiinnyn varsinaisesti tahdon ensinnäkin kiinnittää huomiotani tähän uuteen lakiin esittämällä siitä muutamia arvosteluja ja sitten esitän käsitykseni siitä, millenkä tielle nyt lähdetään. Kun ryhdyn arvostelemaan esillä olevaa uutta lakia, sanon heti, että minulle määrää asiassa yksistään raittiusnäkökohdat. Tällä asialla on selitetty olevan suuria taloudellisia puolia ja kaikkia mitä moninaisimmille aloille ulottuvia ominaisuuksia, mutta minä rajoitun arvostelussani yksistään raittiusnäkökohdan huomioon ottamiseen, koska minun mielestäni kaikki muut näkökohdat tässä asiassa ovat vähempiarvoisia. Olkoon esim. valtiolla mahdollisuuksia väkijuomaliikkeellä ansaita miten paljon tahansa, ei minusta sitä seikkaa mitenkään voida asettaa väkijuomalainsäädännössä raittiusnäkökannan rinnalle, vielä vähemmin sen edelle. Kun tältä näkökannalta esittää arvostelun nyt hyväksyttävänä olevassa uudessa laissa, joka on viinalaki, niinkuin sen nimikin kuuluu, on selvää, että viinalaki ei voi olla raittiusmielinen. Sen 5 $:ssä puhutaan kyllä kauniisti lain tarkoituksesta, johon sanotaan sisältyvän myöskin pyrkimyksen väkijuomien käytön vähentämiseen ja kaikkeen hyvään, mutta lain sisältö, kuten täällä jo aikaisemmin on huomautettu, on monessa kohdassa mitä täydellisimmässä ristiriidassa tämän pykälän kanssa, joka määrittelee lain tarkoituksen. Kuitenkin tälle viinalaille on annettava se tunnustus että se on niin raittiusmielinen, kuin viinalaki yleensä voi olla, vain muutamia poikkeuksia tästä yleisestä periaatteesta minun mielestäni tässä laissa esiintyy. Kun viinalaille siis ei voida raittiusnäkökannalta koskaan asettaa suuria toiveita, ei niitä voida asettaa tällekään. On kuitenkin pari kohtaa, joista viinalaistakin puheenollen minun mielestäni tältä näkökannalta voitaisiin huomauttaa. Ensimmäinen niistä on se, että väkijuomien osto- oikeutta ei ole juuri millään tavalla rajoitettu. Kun ei alaikäisille eikä päihtyneille henkilöille eikä asevelvollisille myydä väkijuomia, ei juuri mitään muuta rajoitusta siihen nähden, kenellenkä väkijuomia saadaan myydä, ole olemassa. Hi ole suostuttu antamaan edes valtuuksia hallitukselle jonkinlaisen valvontajärjestelmän toteuttamiselle tässä suhteessa, siitä huolimatta, että oli todettu, että se suunnitelma, joka hallituksen esitykseen sisältyi, ei ollut vielä ehkä tarpeeksi kypsä. Toinen asia, johonka samalta näkökannalta minun mielestäni voidaan esittää arvostelu, on se, että henkilöille on myönnetty oikeus pitää liian suuria alkoholimääriä yhdellä kertaa hallussansa. Kun yksi henkilö saa pitää hallussansa 20 litraa mallasjuomia, 20 1. viinejä ja lisäksi 5 1. muita väkijuomia, ollaan tekemisissä jo sellaisen varaston kanssa, jolla voipi avata pienessä kylässä vähittäiskaupan. Mutta kun tähän lisäksi tulee, että poliisiviranomaiset ovat velvolliset antamaan oikeuden pitää hallussa suurempiakin väkijuomamääriä, jollei ole erityistä aihetta epäillä näitä väärinkäytettävän, on käsittääkseni salakapakoimisen mahdollisuus laillisilla väkijuomilla tullut melkoisen suureksi. Mutta tämän varsinaisen viinalain yksityiskohdat eivät mielestäni raittiusnäkökannalta ole niin arveluttavia kuin ne vero lait, jotka liittyvät tähän viinalakiin. Nii den nojalla voi vetää johtopäätöksen siitä hintapolitiikasta, jota aiotaan nyt laillistettavan väkijuomaliikkeen vallitessa harjoittaa. Ja tämä hintapolitiikka näyttää minun mielestäni suorastaan pelottavalta. Näyttää siltä, että tarkoitus on lopettaa salakuljetus maassa laillisen viinan halpuudella. Jos paloviinaa maassa tullaan myymään 15—20 mk. litra, on selvää kyllä se, että tämä tarkoitus, alkoholin salakuljetuksen lopettaminen, saavutetaan. Mutta toinen asia on, loppuuko väkijuomien salakauppa, ja aivan kokonaan eri asia on, mitä tämänlainen väkijuomien hintapolitiikka vaikuttaa maan raittiustilanteeseen. Minua omasta puolestani pelottaa ajatellakin sitä juopottelun paljoutta, joka tulee; syntymään maassa sen jälkeen, kun valtion viinaa tullaan myymään 15 ä 20 markalla litra ja kun sitä nykyaikaisten kehittyneitten kulkuneuvojen välityksellä täysin laillisessa järjestyksessä erinomaisen nopeasti siirretään paikkakunnalta toiselle. Siitä huolimatta, että juopottelu käsittääkseni tämäntapaisen menettelyn kautta tulee tavattoman runsaaksi ja kaikki sen turmiota tuottavat seuraukset erinomaisen pelottaviksi, ei tällä liikkeellä tämäntapaisen hintapolitiikan vallitsessa saada sanottavasti mitään tuloja valtiolle. Missään tapauksessa nämä tulot eivät edes vähäisessä määrässä kykene korjaamaan niitä pelottavia epäkohtia, joita kauhistuttavassa määrässä lisääntynyt — väkijuomien käyttö kansan keskuudessa aiheuttaa. Tuloksena käsittääkseni tulee olemaan kansan entistä täydellisempi tuho ja valtion rahapussin entistä suurempi tyhjyys. Ne käytännölliset näkökohdat, jotka tällä tavoin minun silmilläni asioita katsellen ovat nähtävissä uuden väkijuomalainsäädännön — seurauksina, eivät kuitenkaan minulle — henkilökohtaisesti ole asiassa ratkaisevia. Omasta mielestäni on asian periaatteellinen puoli tärkeämpi tai ainakin yhtä tärkeä kuin yksistään tämä riin sanoakseni käytännöllinen ja yhteiskunnallinen puoli. Olen sitä mieltä, että väkijuomaliikkeen harjoittaminen aina on häpeällinen ja rikollinen ammatti. Sellaiseen mielestäni valtio ei saa antautua. Väkijuomaliike ei ole edes nykyisin häpeällinen ja rikollinen vain senvuoksi, että sitä harjoittavat lainsuojattomat trokarit. Mutta sen on häpeällinen ja rikollinen senvuoksi, että sen seuraukset ovat tuhoisat. Se, joka kauppaa väkijuomia, se on myötävaikuttamassa siihen tuhoon, jonka väkijuomien käyttö aikaansaa. Niistä vaikutuksista meidän ei tarvitse paljon puhua. Me voimme vain todeta, että väkijuoma muuttaa ihmisen pedoksi, se sortaa kyyneliin ja sairauteen vaimot ja perheitten äidit, se saattaa repaleisiksi ja nälkäisiksi ennenkaikkea köyhien kotien lapset, se hävittää elämän taloudelliset ja siveelliset perusteet. Tällaista liikettä, jonka seuraukset ovat tämänlaiset, sitä ei tee siveellisesti luvalliseksi se, että kristitty yhteiskunta ottaa sen suojiinsa,
Ed. Räisänen: Jumala pois!
ja se rupeaa hinnan halpuudella kilpailemaan trokarien, nykyajan suurimpien rikollisten kanssa. Ed. Räisänen on kehoittanut jättämään Jumalan pois. Minä omasta puolestani en voi sitä tehdä. Minä suon mielelläni, että ed. Räisänen tekee niin, mutta sallikoon ed. Räisänen minun pitää Jumala kanssani.
Ed. Pihkala: Oikein sanottu!
Kun tuli mainituksi sana kristillinen yhteiskunta, on kiinnitettävä vieläkin huomiota. asian kristilliseen puoleen. ( iduskunnasta: Sovijärven juttuun.) Täällä on varsin arvovaltaiselta taholta väitetty, että asialla tätä puolta ei lainkaan ole. Mutta kun minä henkilökohtaisesti käsitän sillä sellaisen olevan, en voi tätäkään puolta sivuuttaa. Olen tälle paikallekin noussut senvuoksi, että olen käsittänyt kristillis-siveellisen velvollisuuteni niin vaativan. Täällä on sanottu, että kieltolaki ja sen turvin syntynyt laiton väkijuomaliike on tuonut meidän kansamme elämään niin kauhistuttavan onnettomuuden, että kristillisen yhteiskunnan kristillis-siveellinen velvollisuus on ruveta tätä liikettä ohjaamaan ja säännöstelemään. Siinä tarkoituksessa kai, että väkijuomaliikkeen seuraukset, sen tuhoa tuottava vaikutus vähenisi.
Oikealta: Oikein sanottu!
"Tämä keino minun mielestäni on kristilliseltä kannalta sitä, mitä raamattu nimittää Belsebubien ajamiseksi Belsebubien voimalla ja tämänlaisen menettelyn seuraukset me kaikki tunnemme. Me tiedämme, että sellaisesta menettelystä on seurauksena entistä suurempi pahojen voimien valtaanpääsy. Minä pelkään, että tässäkin asiassa tulee käymään niin. Kun tässä tapauksessa tahdotaan väkijuomaliikkeen tuhoisia vaikutuksia vähentää väkijuomaliikkeen laillistuttamisella, pelkään omasta puolestani, että tuloksena on entistä paljoa suurempi väkijuomakurjuus. Täällä on myöskin varsin arvovaltaiselta kirkolliselta taholta torjuttu sellainen väite, että väkijuomien käyttäminen olisi synti. Ja minä myönnän, että sellainenkin filosofinen väite voidaan esittää ja että se määrätyin edellytyksin voi olla oikeakin ja että minä kansanäänestyskeskustelussa kun sanoin kristityn ainoan suhteen alkoholiin olevan ehdottoman kieltäytymisen siitä, en ajatellut kaikkia niitä olosuhteita, joissa ihmiset elävät.
Ed Virkkunen: Hyvä on!
Minä myönnän, että eräiden kansojen elämäntapa on sellainen ja heidän kansalaiskasvatuksensa on sellainen, että heidän jokapäiväiseen leipäänsä kuuluu alkoholin käyttäminen ja että he voivat olla hyviä kristittyjä, vaikka käyttävät alkoholiakin.
Ed von Frenckell: Niinkuin Suomen kansakin!
Suomen kansan keskuudessakin voi olla henkilöitä, jotka ovat sellaisella sivistyksellisellä tasolla, että heihin nähden saattaa olla jonkinlaisen syyntakeettomuuden vuoksi alkoholin käyttäminen luvallista. Mutta omasta puolestani olen sitä mieltä, että valistunut suomalainen kristitty ei ole tällä asteella, hänelle alkoholin käyttäminen on synniksi. Meillä on asia toinen kuin monissa muissa Euroopan maissa, monestakin syystä. Ensinnäkin siitä syystä, että meillä suinkaan alkoholin käyttäminen ei kuulu kansamme jokapäiväiseen leipään. Alkoholi meillä ei ole missään muodossa luonnontuote ja kansalaiskasvatukseen ei ole kuulunut alkoholin käytännön juurruttaminen kansalaiselämään. Sensijaan kansalaiskasvatuksessa on jo vuosikymmeniä huolehdittu siitä, että tietoisuus alkoholin käyttämisen turmiollisuudesta on levinnyt tämän kansan keskuuteen. Meillä ei ole sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät olisi ainakin teoreettisesti selvillä siitä, minkälaisia tuhoisia yhteiskunnallisia ja muita seurauksia alkoholin käytöllä on ja senvuoksi käsittääkseni on niin, että meillä kristityn ihmisen siveellinen omatunto ei voi olla niin heikosti hereillä, ettei hänelle olisi väkijuomien käyttäminen synniksi. Mutta asialla on nimenomaan kristilliseltä näkökannalta katsoen muitakin puolia. Ensinnäkin asianlaita on niin, että ihmisille, jotka luulevat voivansa käyttää oikein, niinkuin täällä on harrastettu sanoa, alkoholia, on sanottava, että joka luulee seisovansa, katsokoon että hän ei lankea. Ja toiseksi on otettava myöskin huomioon se seikka, että jos joku ihminen voikin seisoa tässä asiassa, hän sillä, että hän voi seisoa varsinaisesti lankeamatta, hän sillä on heikoille pahennukseksi. Ja tämänlainen menettely ei suinkaan ole ulkopuolella kristillisen siveellisyyden vaatimusten. Ja sitten vielä, meidän on muistettava, että joka voi tehdä hyvää eikä tee, sekin luetaan hänellesynniksi. Kun ihminen voi kieltäytyä alkoholin käytöstä ja kun tämä kuitenkin kaikilla tahoilla tunnustetaan kansalaishyveeksi, on käsittääkseni silloin kristityn ihmisen velvollisuus, koska hän voi tämän hyvän tehdä, kieltäytyä alkoholin käyttämisestä. Ja minä käsittäisin vielä niinkin, että se kristitty ihminen, joka julistaa alkoholin käyttämisen synniksi, tekee hyvän työn ja hän sillä tavalla varoittaa ihmisiä kukaties kaikkein vaikuttavimmalla tavalla pysymään erossa alkoholin käyttämisestä, eikä suinkaan ohjaa ihmisiä näin menetellessänsä väärälle tielle. Tämän hyvän tekemättä jättäminen saattaa olla synti. Kun käsittäisin kristityn ihmisen henkilökohtaisen suhteen alkoholiin tämänlaiseksi, on mielestäni silloin selvää, että kristitty yhteiskunta ei myöskään voi ryhtyä alkoholiliikettä harjoittamaan. Sen velvollisuus tosin on taistella väkijuomaliikkeen turmiollisia seurauksia vastaan, mutta aivan toisilla keinoilla. Tiedän, että tänä päivänä tämänlainen puhe tulee kaikumaan kuuroille korville. Se on ahdasmielistä ja se on fanaattista.
Ed. Erich: Ei ollenkaan!
Sen esittämiselle hymyillään ylenkatseellisesti ja ehkä säälivästi,
Ed. Erich: Ei ollenkaan!
mutta minä sanon omasta puolestani, että tuntisin täyttäneeni huonosti velvollisuuteni, ellen tätä totuutta julistaisi. Samalla kun sanon, että käsittääkseni eduskunta nyt lähtee kohtalokkaalle tielle, samalla tahtoisin lausua sen optimistisen käsityksen, että ne kieltolain hautajaiset, jotka nyt pidetään, ne merkitsevät kieltolain hautaamista vain ajaksi, ei ainaiseksi. Kaikki ne toiveet, jotka uuteen viinalakiin nyt asetetaan, tulevat pettämään aivan yhtä varmasti kuin kieltolakiin aikoinaan asetettujen toiveitten väitetään pettäneen.
Ed. Aattela: Enemmänkin vielä!
Senvuoksi, tämän uuden viinalain käytännöllisten seurausten vuoksi, tulee kysymys alkoholilainsäädännön muuttamisesta varmasti ennemmin tai myöhemmin esille ja silloin tulee kysymykseen myöskin täyskieltoon palaaminen näiden seurausten vuoksi ja myöskin senvuoksi, että muu ei ole kristilliseltä eikä siveelliseltä kannalta oikein. Minä en tuomitse eduskuntaa siitä, että se lähtee kaatamaan kieltolain. Kansa on tuominnut kieltolain ja edustajissa varmasti on paljon niitä, jotka tuntevat tilanteen tämän vuoksi kestämättömältä lähtiessänsä kieltolain kaatamiseen. Minä henkilökohtaisesti olen kuitenkin siinä asemassa, että minun valitsijani eivät ole kieltolakia tuominneet. Ne ovat suurella enemmistöllä asettuneet kieltolain taakse ja sillä tavalla vapauttaneet minut henkilökohtaisesti siitä mahdollisesta omantunnon ristiriidasta, johon minä, samalla tavoin kuin monet muut edustajatoverini, olisin saattanut joutua siinä tapauksessa, että valitsijoitteni käsitys asiassa olisi ollut toinen kuin minun. Muita sanoessani tämän, sanon minä uudelleen, että kieltolakiaate sen hautaamisen kautta ei kuole lopullisesti. Jollei se sukupolvi, joka nyt viettää näitä hautajaisia, ole itse nostamassa sitä henkiin, niin kuitenkin meidän lapsemme sen uudelleen herättävät. Ehdotan, herra puhemies, edellä sanomani perusteella, että esilläoleva lakiehdotus hylättäisiin. Vielä minä tahdon sanoa, että monet tämän eduskunnan jäsenistä pitävät asiaa niin tärkeänä, pitävät sitä historiallista ratkaisua, joka nyt suoritetaan, niin suurimerkityksellisenä, että me riippumatta siitä, minkä tuloksen koneäänestys tulee antamaan, aiomme pyytää osiassa toimitettavaksi avoimen äänestykisen. Me olemme siinä käsityksessä, että tänä päivänä kirjoitetaan eräs hyvin paljon merkitsevä uusi lehti Suomen raittiusliikkeen historiaan. Vielä, herra puhemies, muutama sana raittiusväen suhteesta siihen tilanteeseen, joka tämän jälkeen syntyy, sellaisena kuin minä omalta kohdaltani tämän asian käsitän. Raittiusväki, kieltolakiväki, tuntee kärsineensä tappion ja se on surullista ja pettynyttä mieleltään, ja meidän joukossamme on varmasti paljon niitä, jotka joksikin aikaa vetäytyvät syrjään, jotka tuntevat ei jaksavansa entisellä innolla käydä raittiustyön rintamalla taisteluun. Mutta meille kaikille on tämä maa ja tämä kansa siksi rakas, että me emme suinkaän voi unohtaa sitä sen vuoksi, että meidän mielestämme kansa joskus kulkee vääriä teitä. Meidät on kutsunut raittiustyöhön rakkaus maahan ja kansaan. Ja se sama tunne elää meidän sieluissamme edelleenkin ja se varmasti tulee useimmat meistä liittämään uudelleen raittiustyöhön aivan samalla innolla kuin me sitä tähänkin asti olemme suorittaneet. Sillä meidän työmme ei ole tarkoittanut eikä tarkoita vastaisuudessakaan muuta kuin kansan elämän siveellistä nostamista ja isänmaan onnea tämän työn kautta. Me taistelemme ja olemme taistelleet väkijuomien käyttöä vastaan niiden turmiollisten seurausten vuoksi, joita väkijuomien käyttämisellä on, eikä suinkaan kieltolain vuoksi, niinkuin on meidän vastustajiemme taholta harrastettu sanoa. Me olemme tehneet parhaamme kieltolain voimassaollessa. Me mahdollisesti olemme erehtyneetkin yhdessä ja toisessa suhteessa. Aatteelliset päämäärät ovat kuitenkin olleet selvät ja niiden puolesta me tulemme työskentelemään edelleenkin. Me taistelemme myöskin ehdottoman raittiuden periaatteen puolesta edelleenkin, mikäli ei yhteiskunta, joka nyt hylkää tämän Periaatteen, kiellä meitä sitä tekemästä. Ja vihdoin: Jos kansan raittius uuden alkoholilainsäädännön turvin voittaa, jos kansan siveellinen tila sen kautta kohoaa, jos ne aavistukset, jotka nyt meitä peloittavat, osoittautuvat vääriksi, ei kukaan varmasti ole siitä sen iloisempi kuin maan raittiusväki. Minä ainakin henkilökohtaisesti voin vakuuttaa että mistään asiasta en ole sen iloisempi kuin siitä, että raittiusasia maassa voittaa, vaikka se sitten voittaisi viinalainkin turvin.
Ed. von Frenckell: Se on hyvä se!
Uuteen — tilanteeseen käyminen, kuten olemme osoittaneet, meitä peloittaa, mutta me käymme kuitenkin uuteen tilanteeseen toivovin mielin, yhtyen siihen historialliseen sotavanhukseen, jonka jokaisen virren vilmeiset sanat olivat: , Herra maata varjelkoon ””.
Kansanäänestyksen tulos kieltolakikysymyksestä oli meille raittiusmielisille kieltolain kannattajille epäilemättä suuri pettymys. Ainakin se oli minulle sitä. Minä olin toivonut ja olin uskonut Suomen kansasta sittenkin parempaa. Kun alkoivat käydä selville kansanäänestyksen tulokset mitä kansa sanoi kieltolaista, tuli minulle välittömästi mieleen eräs tapaus vanhassa historiassa, josta kerrotaan seuraavaa: , Erään kansakunnan johtajan luokse tulivat tämän kansan edustajat ja sanoivat, että nyt on kansa muuttunut niin monarkistiseksi, että anna meille kuningas, niin kuin kaikilla pakanoillakin on kuningas.” Tämän kansan johtaja epäili tällaista käännöstä. Mutta Herra sanoi tälle johtajalle: , Kuule kansan ääntä ja anna heille kuningas. Eivät he sinua ole hylänneet, mutta minut he ovat hylänneet.” Tämä minun mielestäni on sopiva vertauskohta siihen tilanteeseen, jossa nyt olemme. Minä nimittäin käsitän, että kansanäänestyksen tulos oli merkki siitä, että suuri osa kansaa on hylännyt kieltolain. Muuten minä en voi tätä tulosta ymmärtää. Olkoon niin, että meitä kieltolainkannattajia on varsinkin viime aikoina kaikenlaisilla keinoilla koetettu julkisen sanan avulla saada sellaisiksi henkilöiksi, jotka ovat kaiken moraalinsa menettäneet, kaiken pahuuden ja kurjuuden varsinaisia syypäitä. Onhan tullut tavaksi, että jos tässä maassa minkälaisia rikoksia tahansa on tapahtunut, useissa tapauksissa näiden uutisten otsikkona on , Kieltolakikurjuus?' ja että kieltolaki on se varsinainen syyllinen siihen, että niin paljon rikoksia ja niin paljon alkoholinkäyttöä myöskin on kieltolain voimassaollessa tapahtunut. Muita minä en tahdo pitemmältä jatkaa niiden syiden selvittelemistä, mitkä minun käsittääkseni ovat kansan enemmistön johtaneet tähän tulokseen. Käsitän toiselta puolen, että on myöskin sellaisia, jotka vaikka omassatunnossaan ovat olleet vakuutettuja, että kansan raittiuden kohottajana ja edistäjänä on kieltolaki sittenkin kaikista paras ja ainoa oikea lainsäädäntö, niin he ovat epätoivoisina siitä, kun kieltolaillakaan ei ole kyetty väkijuomakurjuutta siinä määrin estämään kuin se olisi ollut toivottavaa, ovat toivottomuuteen joutuessaan äänestyksestä pidättäytyneet ja jääneet kotiin. Täten on selitettävissä se, että niin suuri osa e] se seen. Mutta nähtävästi oli nytkin paljon niitä, jotka hetken tilanteen voivat antaa narrata itsensä. Olihan uskoteltu niin voimakkaasti sitä, että kieltolain kaatamisen jälkeen vieläpä voi tapahtua sekin ihme, että kansan raittius siitä paranee, mutta ennen kaikkea, että taloudellinen asema tätä tietä saadaan korjatuksi, verot saadaan vähenemään, valtion tyhjä kukkaro saadaan täyttymään ja tätä tietä onnen aika saavutetaan. Ja kun toiselta puolen on taloudellisesti niin peräti ahdas aika, että valtio, yhteiskunta, kunnat, kaikki ovat miltei avuttomia tätä suurta hätää torjumaan, kuviteltiin, että sitten kun täällä viina päästetään vapaaksi, silloin kaikesta tästä kurjuudesta on päästy nousemaan. Ja monet lapsellisuudessaan uskoivat myöskin tällaisia selityksiä, Minä yhdyn täydellisesti edellisen puhujan käsitykseen siinä, mitä kristityn kannalta ja kristillisen yhteiskunnan kannalta on ajateltava väkijuomalainsäädännöstä. Minä omasta puolestani en niinkään paljon kiinnitä huomiota tämän lain sisältöön, enkä ole juuri aktiivisesti sen käsittelyyn pyrkinyt paljon osaaottamaan. Se on ollut minusta niin vastenmielistä suorastaan koko tämän lain käsittely juuri siitä syystä, että minun käsitykseni mukaan koko lainsäädäntö on aivan väärällä pohjalla silloin kun kristillinen yhteiskunta pyrkii kilpaa trokarien kanssa tätä kansaa myrkyttämään. Minä en siitä vakaumuksesta pääse ja pelkään, että niin tulee käymään, että ne toiveet, joita on täyskiellottomuuteen asetettu, tulevat surkeasti pettämään, kun valtio rupeaa kilpaa trokarien kanssa tyrkyttämään tälle kansalle väkijuomia. Ja minä rohkenen toivoa ja uskoa, että vielä kansan silmät tulevat avautumaan näkemään sen, mihin tämä tie johtaa. Mutta toiselta puolen minä en voi ummistaa silmää sille tosiasialle, niin katkeraa kuin se onkin, että minun täytyy käsittää se, että silloin kun kansanäänestyksen tulos on ollut tällainen, niin ei ole mitään mahdollisuutta meillä tällä hetkellä kieltolakia ylläpitää. Sillä minun käsitykseni on se, että tämä kansa on sellainen kansa, että millään vähemmistödiktatuurivallalla, — vaikkapa se tarkoittaisi hyvääkin, ei voida tätä kansaa sittenkään hallita. Jos ei kansan enemmistöä vakaumus saa vakuutetuksi siitä, että ollaan oikealla tiellä, niin ei sitä pakkokeinoilla voida tehdä toiseksi. Ja se juuri tekee niin erinomaisen tuskalliseksi tämän hetken sille, joka on vakuutettu, että väärällä tiellä ollaan, mutta tuntee, että ei ole voimaa eikä mahdollisuutta tällä kertaa johtaa sen paremmalle tielle. Mutta minä asetun myöskin siinä suhteessa samalle kannalle kuin edellinen puhuja. Vaikka kristillinen yhteiskunta ei asetu meidän tueksemme sillä tavalla kuin se on tähän asti ollut, niin meidän kristittyjen raittiuden harrastajain ei ole silti jättäydyttävä huolettomiksi eikä jätettävä tätä kansaa oman onnensa nojaan, mutta meidän velvollisuutemme on yhä enempi ja enempi saada tämän kansan omatunto hereille ja vakuutetuksi siitä, että alkoholin käytön tiellä kulkeminen se on se ehkä Suomen kansan kaikkein suurin ja pahin perisynti, joka vie tätä kansaa onnettomuutta kohti. Ja meidän velvollisuutemme on tehdä kaikki, mikä meillä mahdollista on tämän kansan pelastamiseksi vielä senkin jälkeen, kun kieltolaki on kaadettu. Ja minä uskon myös, samoin kuin edellinen puhuja, että tulee vielä se hetki, jolloin kansa huomaa, että se on tässä asiassa surkeasti erehtynyt, ja että vaikka kieltolaki tällä kertaa kaatuu, niin se nousee uudestaan ylös. Ja se nousee sillä voimalla, että me kykenemme sen myöskin toteuttamaan.
Kun eduskuntaa on kokonaisen viikon ajan uitettu viinassa ja väkevissä juomissa, sallittanee meidän vihdoinkin nousta kuivalle maalle ja lausua vastakkainen ajatus. Kieltolakia on arvosteltu, sen syntiluettelolle on laskettu ihmisten viheliäisyys. Mutta tuntiessa, miten ajatushuumaus on tarttuvaa kuin kulkutauti, niin ei sovi ihmetellä, että nyt viinakauppojen aukenemista odottaessa arvostelu on yksipuolinen ja sokea. Kaikesta huolimatta ei voi kieltää, että kieltolain aika maassamme nykyhetkeä lukuunottamatta on ollut yhteiskunnallista ja taloudellista edistystä. Rohkenen väittää, että kansan raittiudella on suuri osuus Suomen itsenäisyyden ensi vuosikymmenen ajalla suoritettuun yhteiskunnalliseen uudistustoimintaan. Täytyy todeta, että joskin on esiintynyt kieltolakirikoksia, niin tuhansissa ja enimmissä kansamme kodeissa. on vietetty raitista elämää ja raittius on tullut tavaksi. Ne perheenäidit, jotka vihaavat juoppoutta, ovat saaneet lain tukea taistellessaan juoppoutta vastaan. Työväestön ja yleensä pohjakerrosten lasten kasvatus ja kouluopetus on edistynyt huomattavasti. Maassamme ovat toimineet lukuisat virkeät työväen ja kansalaisopistojen sekä sivistykselliset että taloudelliset järjestöt, joiden johtama kerho-opiskelu on saanut pysyvää jalansijaa lisäten kansan tiedon janoa ja tieto-opetusta ja kehittäen kotitalous- ja maatalousopetusta sekä muuta ammattitaidon — harrastusta. Voidaanko luulla, että tällainen harrastus yhtä vähän kuin myös kansan poliittinen ja kunnollinen itsehallinto edistyy, kun väkijuomat tehdään vapaiksi ja juopottelun julkinen mahdollisuus yleistetään. Minä rohkenen lausua jyrkän epäilykseni. Viittaan vielä muihin kieltolain aikana esiintyneisiin rakentaviin virtauksiin. Erilaiset järjestöt ovat entistä enemmän harrastaneet yhteiskunnallista huoltoa. Näin on syntynyt jalompi ajatustapa. Alettiin jo aavistella, että olkoonpa sivistys kuinka oppinutta, on se puuttuvaa, ellei ihmismieli herkisty vaistoamaan ja havaitsemaan lähimmäisen tarpeita. Yhteistyön aate on ollut suurten joukkojen toiminnan kannustimena. Osuustoiminta ja osuuskaupallinen liike edistyy käsikädessä kansan raittiuden kanssa. Sama on ollut laita omakoti-aloitteiden, asutustoiminnan ja pientilojen perustamisen. Saavutukset ja uurastava työ näillä aloilla ovat arvaamattomat ja ne osoittavat, että kansassamme elää moraalista terveyttä. Kieltolain ystävät ovatkin koko ajan ymmärtäneet, että tämä laki tarkoittaa suojaa juoppoutta vastaan. Se tarkoittaa toisaalta estää turmelusta ja toisaalta antaa sijaa alkoholivapaan kulttuurin luomiseen. Mutta juuri tässä ryntäävätkin raittiusaatteen kannattajain ja viinanystäväin käsitykset vastakkain. Viimemainitut eivät käsitä juomatapaa yhteiskunnallisena asiana, vaan on se heille yksilökysymys. Tämä viimemainittu käsitys on itsekäs ja epäsosiaalinen kanta. Professori Robert Tigerstedt erinomaisessa alkoholikysymystä valaisevassa kirjassaan lausuu tästä: ,,Jos tiedän, että veljeni on heikko, on minun häntä tuettava”. Ja hän lisää: ,,Sillä ei paljoakaan auteta, että voivotellaan juoppouden yleistymistä ja lisääntymistä. Eivätkä lainsäädäntötoimenpiteet, niin välttämättömiä kuin ne ovatkin, riitä yksinään. Yksityisen kansalaisen tulee panna tähän henkilökohtainen ja välitön osuutensa ja tämä osuus on ehdoton raittius.” Mutta tätäpä juuri eivät kieltolain vastustajat tehneetkään. He eivät tahtoneet tällaista puhetta kuunnella. Päinvastoin on saarnattu ja yhä saarnataan yksilön väärää vapautta. On syvästi valitettava, että arvovaltaiset henkilöt ovat näissä eduskunnan viinakeskusteluissa onnettomasti järkyttäneet ehdottoman raittiuden yleispätevyyttä. Ed. Virkkuselta pääsivät irti seuraavat sanat: ,, Ei väkijuomain nauttiminen ole synti”. Mutta päinvastoin, eikö juuri jokaisessa uskonnossa ole siitä sitovia kohtia. 2,500 vuotta sitten vaati Buddha, että kaikkien häntä seuraavien myös maallikkojäsenten tulee noudattaa kahdeksaa pääkäskyä, joista yksi oli: , Älä juo viinaa, eikä juovuttavia juomia.”
Oikealta: Oliko Buddha kristitty?
Hän perusti uskonnon ja hänen perustamaa uskon- i toansa tunnustaa paraikaa 130 miljoonaa ihmistä. Vanhojen juutalaisten kesken pitivät nasiirit eli valitut velvollisuutenaan olla ehdottomasti raittiita ja viisas Salomon sanoi: , Missä tuska, missä vaiva, missä riita, missä valitus, missä haavat ilman syytä, missä punaiset silmät, kussa viinan ääressä viivytään ja juovutaan. Älä katsele viiniä, vaikka se punaista on ja lasissa kauniisti kimeltää ja menee nopeasti alas, mutta lopulta puree kuin käärme ja pistää kuin kyykäärme.? Ja edelleen — minä sanon nimittäin uskonnot siinä järjestyksessä, kuin ne ovat perustetut — kristinopin henki ei myöskään salli ihmissielun tuhoamista, jota juoppous saa aikaan. Muhamedin oppi taasen kieltää ehdottomasti juopottelemisen. Turmiollinen on myös seuraava ed. Tulenheimon mieliin terottava ajatus. Minä lausun sen sanasta sanaan: , Maallinen laki voi vain järjestää ihmisten välisiä suhteita, toisen ihmisen suhteen toiseen, mutta ei ihmisen suhdetta itseensä.?? Tämän mukaan ei yhteiskuntaa liikuttaisi, mitä kukin tekee itselleen. Hankkikoon itselleen pahoja tauteja, juokoon väkijuomia vai ei. Ja kuitenkin juuri yksilön teko aina heijastaa ympäristöä. Edessäni on tutkimus alkoholismista. Kirja kuuluu tieteelliseen kirjasarjaan , Juristische und psykologisehe Grenzfragen ”, oikeusopillisia ja sielutieteellisiä rajakysymyksiä, ja käsittää kolmen saksalaisen lääkärin tutkimuksia, joissa monipuolisesti todistetaan alkoholin yhteiskunnallinen tuhoisuus. Tässä lausutaan: ,Kroonillisen juoppouden hirvittävä yhteiskunnallinen vaara on se, että se on erottamattomassa yhteydessä — yhteiskunnallisen kurjuuden, rikosten ja mielisairauden kanssa. Jäsen jäseneltä ne liittyvät toisiinsa. Vanhempien viina kostaa itsensä hirvittävällä tavalla lapsissa synnyttäen rappeutumista, rikollisuutta, kaatuvatautisuutta, heikkomielisyyttä ja juomahimoa. Jälkeläisten juoppous juurtuu vanhemmista.” Kuinka voidaankaan siis väittää, että olkoon yksilöllä rajaton vapaus juoda, mitä hän tahtoo, kuten hän syö, mitä hän tahtoo. Tohtori Balzer Mainzista lausuu vielä nimenomaan alkoholista, että alkoholia ei vaikutuksiltaan voi verrata mihinkään muuhun myrkkyyn, koska se on laajalti levinnyt ja koska se on tullut tavaksi ja tuhoaa siis paljon suuremmassa mitassa kuin muut myrkyt. Kolmas näiden keskustelujen yhteydessä annettu lausunto on ministeri Kilpeläisen tunnustus kohtuullisille juojille. Täysikiellottomain lupaamasta raittiustyöstä hän lausui: ,Täysikiellottomat astuvat työhön omalla sarallaan ja raittiusväki omallaan.” Millaista on täysikiellottomain raittiustyö, kuvaili ministeri seuraavin sanoin: ,Jäsenyyteen tulee sisältyä, että jokainen liiton jäsen, joka haluaa hankkia alkoholijuomia, pitää solidariteetti-, kunniantunto- ja kunnia-asianaan hankkia niitä ainoastaan laillisella tavalla ja hän noudattaa kohtuutta ja säilyttää hallitsemiskykynsä.” Tällaista on siis se kohtuullinen raittiustyö, jolle ministeri antoi tunnustuksensa. Mielestäni paljon oikeampaan kuin hän osui arvostelussaan se lapsukainen, joka lausui kohtuullisestä raittiustyöstä seuraavaa: , Sehän käykin hyvin päinsä, sillä kun suu kuivuu, saa välillä härpätä.?? Mitä tiedemiehet sanovat kohtuullisesta väkijuomain käyttämisestä, siitä voisi esittää paljon todistuksia. Minä pyydän lukea, mitä kuuluisa tutkija Forel kirjassaan , Miksi alkoholia on kartettava” siitä lausuu, jonka kirjan on kustantanut sosialidemokraattinen kustannusyhtiö Kansanvalta ja jota kirjaa suosittelen monille niille edusi tajille, jotka täällä ovat lausuneet halventavia sanoja raittiudesta. Hän lausuu: , Olemme riittävän selvästi osoittaneet, ettei kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden välillä ole olemassa mitään rajaa, ei tilapäisessä enempää kuin jatkuvassakaan alkoholinkäytössä. ,Kohtuullisuuden”' käsite venyy neljänneslasillisesta kolmeen litraan viiniä, neljänneslitrasta kahteentoista litraan olutta ja yhdestä pienestä pikarillisesta moneen suureen lasilliseen likööriä. Se muuttuu kroonilliseksi, jos se uudistuu päivittäin, ja jää tilapäiseksi, jos alkoholia nautitaan vain silloin tällöin. Nämä ovat totuuksia, jotka valitettavasti usein unohdetaan. Aina keskiaikaan asti esiintyi meidän esi-isillämme ainoastaan tilapäistä, suhteellisesti vaaratonta alkoholismia. Nykyjään tulee tähän lisäksi uudenaikainen ja paljoa vaarallisempi kroonillinen alkoholismi, joka johtaa itumyrkytyksen kautta jälkeläisten rappeutumiseen, mutta jota kuitenkin usein sanotaan kohtuulliseksi.? Ja hän jatkaa pitkän selostuksen tästä. Minä en käy laajemmin lukemaan sitä, sanon vain hänen loppuajatuksensa: ,,Kuinka voi itsenäisesti ajatteleva ihminen tuntiessaan ja harkitessaan näitä tosiasioita vielä puolustaa kohtuullista alkoholinkäyttöä, n. s. , kohtuullisia juomatapoja”? Jokainen, joka ei ole karkea egoisti, jolle ihmiskunnan onni ei ole aivan yhdentekevä ja joka ei ajattele vain hetken nautintoa, on asettuva ehdottoman raittiuden puolelle. Sillä äkilliset ja kroonilliset alkoholistit ovat ainoastaan yleisen juomatavan onnettomia uhreja.”' Näiden lausuntojen esitys on ollut välttämätön torjumaan sitä viinaystävällistä tendenssiä, joka on leimannut eduskunnan viimeiset istunnot. Kieltolakia on moitittu liian aikaisin tulleeksi, mutta todentotta nyt syntyvä viinalaki on väärän vapauden laki. Ei voida väittää, että terve ihminen tarvitsee alkoholijuomia. Ne ovat täysin tarpeettomia. Professori Bunge on ehdottomasti oikeassa, kun hän lausuu: ,,Se, joka on täydelleen luopunut väkijuomia käyttämästä, ei tee ehdottomasti mitään uhrausta, hän ainoastaan voittaa enemmän elämäniloa ja onnea. ”? Mutta mihin joudutaan, kun nyt käsiteltävä laki astuu voimaan? Yleiseen juoppouteen! Jokaisessa kodissa saa kutakin täysikäistä kohden olla 5 litraa viinaa ja viinan hinta lasketaan 15—20 markkaan. Jos perheen jäseniä on useampia, nousee viinan määrä tynnyrin mittaan. Näen hengessäni kymmeniä tuhansia perheenäitejä kauhuissaan siitä turmeluksesta, joka tulee tavaksi kodeissa maalla ja kaupungeissa lain sallimana. On sanottu, että nyt vietetään kieltolain hautajaisia. — Täyskiellottomain — yhdistys, joka 12 vuotta on saarnannut pakollista raitiutta vastaan ja järkyttänyt lainkuuliaisuutta, valmistuu nyt viettämään voittonsa triumfia. Emme sitä kadehdi. Me vain sanomme, ettei juoppous ole sen parempi, vaikka sen jano sammutetaan laillisista lähteistä. Ei sillä vielä todellinen omatunto ja kunniantunto ole saatu sopusointuun, vaan on saavutettu aimoastaan moraalin harhakuva. Uskon varmasti, että niiden ilo, jotka nyt yhtyvät täyskiellottomain juhlatunnelmaan, tulee vielä muuttumaan huolestukseksi. Erittäin on Suomen työväestön asema nyt tuskallinen. Leivän asemasta se saa viinaa. Sen ainoat markat aiotaan vetää nyt viinatuloihin. Suomen kunnat ovat taloudellisessa pulassa, kysyn, kuka jaksaa maksaa verot, kun nykyiset alennetut palkat menevät viinoihin. Laillinen väkijuomaliike ei pelasta tilannetta, vaan luo arvaamattomat ristiriidat. Esim. työläisten palkoista lausuttakoon, että tehtaissa naisten palkka on keskimäärin 2 mk. 50 penniä tunti, vaihdellen päiväpalkka 16 markasta 20 markkaan. Kun heillä on vajaita työviikkoja, nousee viikotulo alle 100:n. Mitä tällaisista palkoista riittää juomiseen? Miesten tuntipalkka on 3:50—6: — eli noin 28 —40 mk. päivässä, ja kun heillä on myöskin toisilla aloilla vajaita työviikkoja, niin nousee todella kysymys, eikö ole sydämetöntä houkutella tällaisia vähäisiä varoja väkijuomiin, ja edelleen kysymys, miten silloin kunnan verojen maksujen käypi. Maataloudessa ovat pienviljelijät veloitetut. Me tiedämme, että pienviljelijät koettavat maksaa velkojensa korkoja ja verojansa työpalkoillaan, joita saavat tilapäisansioista. Nykyjään näitä tilapäisansiota ei ole ja heillä ei ole mitään myytävää. Nousee kysymys, mitä vaikuttaa alkoholikurjuus näissä oloissa. Näitä ajatellessa ja muistaessa sitä nuorisoa, jolle me olemme vastuussa, niin me kieltolain kannattajat pysymme yhä sen kannalla. Me emme tunne mitään toista järjestelmää, joka olisi sellainenkaan kuin se, ja jos suurissa kaupungeissa on vastuuttomain ihmisten yökerhoja tai muita siveettömyyspaikkoja, joissa käytetään väkijuomia, niin täytyykö sen vuoksi, ettei järjestysvalta voi näitä poistaa, tehdä Suomen pohjakerrosten elämä väkijuomien uhkaamaksi, panna koko kansa turmioon. Suomen työväestöstäkin on vielä suuri osa kieltolain kannattajia ja siis tätä mieltä. He ajattelevat, kuten tri Ursin, joka on lausunut: , Sen kansanluokan, jolle ehdottomasti tulevaisuus kuuluu, tulee olla raittiin ja elämäniloisen, jotta se voisi luoda paremman, jalomman ja korkeammalle tähtäävän ihmiskunnan.?? Pyydän yhtyä kannattamaan ed. Kalliokosken täällä tekemää ehdotusta.
Kun kieltolaki aikoinaan säädettiin, erehdyttiin kahdessa suhteessa, nimittäin ensiksi Suomen kansan raittiustahdossa ja toiseksi Suomen kansan lainkuuliaisuudessa. Oikeassa oli tohtori Schauman sanoessaan kerran eduskunnassa, ettei yksikään pirtulaiva seiso Suomenlahdella, ellei Suomen kansa sitä tahdo. Eivät trokarit eivätkä salakuljettajat olisi voineet kieltolakia rikkoa, jos Suomen kansan tahto todella olisi ollut kieltolain puolella. Yhtä mahdotonta on minkään merivartioston ja minkään kieltolakietsiväkunnan toteuttaa kieltolakia tässä maassa, ennenkuin kansan suuri enemmistö todella on kieltolain takana. Kun kansaneduskunta nyt meuvoa-antavan kansanäänestyksen ohjetta noudattaen hyväksyy Suomelle väkijuomalain, erehdytään, jos luullaan, että tämä laki yksinään tekee lopun trokauksesta ja edistää kansanraittiutta. Vain kansan suuren enemmistön tahdon varassa onnistuu tämä laki siinä päämäärässä, joka julistetaan lain 5 $:ssä, joka kuuluu: ,,Väkijuomaliike on järjestettävä siten, että samalla kuin estetään laitonta liikettä, supistetaan väkijuomien käyttö mahdollisimman vähiin sekä ehkäistään juoppoutta ja sen turmiollisia vaikutuksia. Ne, jotka nyt tulkitsevat kansanäänestyksen niin, — ja siihenhän on yllin kyllin esimerkkejä olemassa — että Suomen kansa nyt muka hyväksyisi juopottelun ja juoppojen aikaansaaman häiriön, rauhattomuuden ja muun surkeuden, erehtyvät. Sama Suomen kansa, joka kansanäänestyksessä tuomitsi laittoman väkijuomaliikkeen, ei tule myöskään sietämään juoppojen valtaa tässä maassa eikä kärsimään juoppojen — aikaansaamaa epäjärjestystä, häiriötä ja surkeutta. Tämä on täältä sanottava niiden tiedoksi ja niille varoitukseksi, jotka nyt luulevat, että nyt saa elellä väkijuomien kanssa miten tahtoo. Kun tästä lähin suunnitellaan työtä kansanraittiuden kohottamiseksi tässä maassa, niin on ensiksi muodostettava rintama juoppouden vastustamiseksi. Ja kun väkijuomien hillitön ja järjetön nauttiminen niinkuin se laajoissa piireissä nyt on ollut, on yhteisvoimin saatu nujerretuksi, on aika ruveta selvittelemään tuo vanha erimielisyyden aihe ehdottomasti raittiuden ja kohtuuden miesten välillä. Tänä aikana ei vakaumukseen perustuva raittiustyö kuitenkaan voi eikäi saa lakata. Se, joka tietää alkoholin vaaralliseksi hermomyrkyksi, ei vol siitä vaieta. Se, joka tietää, että ani harva ihminen kykenee alkoholia, niinkuin sanotaan, kohtuudella nauttimaan, ei voi olla siitä kanssaihmisilleen sanomatta. Se, joka tietää, että pienikin alkoholin nauttiminen on jo sellaisenaan ihmiselle vaarallista, ei voi siitä vaieta. Turhaa on kuitenkin nyt tässä yhteydessä enää ruveta kiistelemään lain eri kohdista, ja yhtä turhaa on mielestäni nyt ennakolta ruveta väittelemään niistä tuloksista, joihin tämä laki johtaa. Kokemus on ainoa, joka on ennen pitkää kaikille osoittava, onko tämä laki hyväksi taikka pahaksi kamsallemme. Minä olisini toivonut, että laki olisi säädetty määräajaksi. Kun sitä vastaan on kuitenkin tehty asiallisia ja painavia huomautuksia, lienee parasta antaa nyt niiden, jotka uskovat tämän lain olevan ainoan oikean, koettaa. Toisaalta on muistettava, ettei mikään inhimillinen työ ole ikuinen eikä täydellinen. Ellei laki vastaa elävän elämän vaatimuksia ja ellei se pysty palvelemaan niitä tarkoitusperiä, joita sillä on tavoiteltu, on se muutettava. Tässä suhteessa ei siis lain määräaikaiseksi julistaminen olisi mitään merkinnyt. Siitä olisi vain ollut ikäänkuin enemmän tunnustusta niiden henkilöiden työlle, jotka vaivojaan säästämättä ovat uurastaneet tämän kansan kasvattamiseksi raittiiksi kansaksi. Näillä perusteilla en nyt tule ehdottamaan lain hylkäämistä, vaan jään suurella tarkkaavaisuudella odottamaan niitä tuloksia, mitä tästä laista on tahtomatta nyt esiintyä minään pahanilman lintuna ennustelemassa kansan perikatoa. Jos tämä laki todellakin edes auttaa salakuljetuksen lopettamista ja laittoman väkijuomakaupan tyrehtymistä, on mielestäni jo jotakin arvokasta saavutettu. Sillä salakuljetus oli, sehän meidän on tunnustettava, jo viedä ihmisten rehellisyyden, kunniallisuuden ja moraalin, ja niin hävittää myös sen siveellisen pohjan, jolle raittiustyö kaikkina aikoina on rakentanut ja jolle sen täytyy rakentaa tästä lähinkin. Kun minä tässä eduskunnassa olin hyväksymässä lain kansanäänestyksestä, tein sen siinä vakavassa mielessä, että se joka tapauksessa, oli tulos mikä tahansa, oli huomioon otettava. Tämän johdosta ja myöskin niillä perusteilla, jotka edellä olen esittänyt, tulen tällä kertaa äänestämään, vaikkakin hyvin epäillen, lain hyväksymisen puolesta.
Herra puhemies! Täällä tämän alkoholiesityksen lähetekeskustelussa ed. Päivänsalo aivan oikein sanoi kansanäänestyksestä lausuessaan, että Suomen kansalta kysyttiin siinä, tahtooko se viinaa ja Suomen kansa vastasi tahtovansa. Tämän kansanäänestyksen eli meuvon perusteella kutsui sitten hallitus eduskunnan käsittelemään tätä laatimaansa esitystä. Tämän eduskunnan käsittelemän lain pitäisi olla nyt se, jota kansanäänestysneuvo tarkoitti kieltolain tilalle. Kansanäänestyksen kautta saivat kieltolain vastustajat ennen äänestystä tilaisuuden houkutella suuren osan kansastamme tänä ahtaana aikana taloudellisen ja yleisen epätoivon kynsissä kamppailevan kansan hilatuksi sille lupausten vuorelle, josta voi näyttää kaikkia vapaan al koholikulttuurin tuomia etuja ja ihanuuksia, osoittaa, että nämä kaikki annamme me teille kansalaiset, jos äänestätte viinan puolesta. Se lupausten sarja, jota he lupasivat oli lyhyesti seuraava: Pääoman omistajat vapautuvat suurelta osalta veroista. Virkamiehiltä ei tarvitse laskea palkkoja, hallitus voi hallita rikkaan miehen tavoin, maanmies voi myydä tuotteensa korkeasta hinnasta, työttömät saavat työtä, ja ennenkaikkea alkoholin orjille kultainen vapaus, joka ei sido yksilön juomahimoa. "Tätä ihannefilmiä vilkutti Suomen kansan silmien edessä maamme sivistyneistön tukema sanomalehdistö huutaen muotisanaa: kieltolaki alas! Vieläpä osa kansan luottamusmiehiäkin, joille kansalaiset ovat tottuneet kantamaan uhrinsa. Tässä suhteessa ennen kansanäänestystä hallitusvallan taholta oli sosialiministeri Kilpeläisen puhe yleisradiossa : sellainen, jota minä en olisi odottanut, kun olen täällä saanut kuulla hänen vakuuttelujaan raittiusharrastuksesta.
Ed. Österholm: Se oli hyvä puhe!
$e puhe oli näinä levottomina hetkinä ja vaikeana murrosaikana, kun kaikki ihanteelliset pyrkimykset kansasta tallataan lokaan aineellisuus- ja valtataistelussa, niin se puhe oli aivan liian pessimistinen ja täynnä epäuskoa ja epäuskon siementä paheiden voittamiseen nähden. Kun näin on tuoreessa puussa, mitä sitten kuivassa tapahtuu. Sitä kuunnellessani tuli mieleeni sosialiministerin ammatti, silloin kuin hän ei ole tämän rappiolle menneen kansan hallituksessa. Miten käy lauman kokoaminen, jos paimenen usko puuttuu silloin kuin lauma harhailee eksyksissä ja ne olisi johdettava ja saatava kootuksi sinne, missä elämän virrat voimaa ja uskoa uhkuvat, jossa aina paha voitetaan silloinkin kuin se maailman silmissä näyttää suurimmalta tappiolta. Kun kansan parhaimmisto oli näin saanut osoitetuksi kansalle, että alkoholikurjuus ei ole voitettavissa, kävi kansa neuvomaan johtajiansa samanlaiseen epäuskoon vaipuneena, josta oli seuraus tämä hallituksen viinan vapauteen tähtäävä kieltolain tilalle tarkoitettu lakiehdotus, joka myt on lähellä ratkaisuaan. Kun minä asetan itseni tämän lain hyväksymisen tai hylkäämisen eteen, niin on minulle selvä se tosiasia, että kieltolaki kaikkine puutteineenkin, jotka sitä vastaan tosiasiallisesti on esitetty, on vielä sittenkin parempi kansan raittiuteen pyrkiessä kuin nyt esillä oleva lakiehdotus. Sillä tällaiseen vapaaseen alkoholijärjestelmään mennessä, jonka päämääränä esiintyy oikeastaan kaksi pääkysymystä, nimittäin vapaan halvan viinan avulla, jota kukin saa miin paljon kuin tarvitsee, aijotaan hävittää trokaus ja valtiolle hankkia sillä verotuloja. Tämä systeemi on silloin se harkitsematon, epäkypsä ja vastuuntuntoa puuttuva teko, josta Björkenheimin komitea huomauttaa. Tämä näin jyrkkä siirtyminen alkoholivapauteen saa toivottavasti trokauksen häviämään ja juopottelun laillistetuksi. Vaan tulee kysyneeksi: Kenen kustannuksella ja mitä arvoja tällä vapaudella menetetään? Sillä historia toteaa niistä seurauksista, joita omassa maassamme on ollut silloin kuin alkoholilainsäännöksissä on tapahtunut jyrkkiä muutoksia. Ne ovat olleet tuhoisia ja kansalle raskaat, puhumattakaan siitä, että ne olisivat edistäneet kansan raittiutta. Kieltolain vastustajat ovat erikoisesti korostaneet sitä, että sanottu laki vie kan'san lainkunnioituksen sen vuoksi, että se sitoo yksilöllistä kansalaisvapautta. Mutta niinhän kaikki lait tekevät. Niin tulee tämäkin uusi laki tekemään. Ei siinä suotta ole nämä 94 pykälää. Vai tuleeko tässä laissa oleva se ainoa pykälä, joka lupaa 5 litraa viinaa aina päälle kulutuksen, tekemään. tästä kansasta lakia kunnioittavia kansalaisia? Minä suuresti epäilen sitä, sillä se sanonta, jota täyskiellottomat ovat kieltolainsäännöksistä sanoneet, että Suomen kansa sen aikana on ollut kuin Jukolan veljekset lukkarin koulussa ja että sittenkuin tämä pakollinen tukkapöllytys loppuu, niin elämä rupeaa luistamaan oikeita latuja. Ei merkitse raittiille kansalle vapautusta tämä. Juopoille ja kohtuuden miehille se sitä osalta on. Jukolan veljesten kirmaisu lukkarin pirtistä Impivaaran saloille, jossa he saivat viettää villiä elämää, toi kuitenkin kaipauksen saada palata kotitanhuville kerran. Mutta se olisi liian suuri toive tämän maan juopoista ja kohtuuden miehistä, että he ryhtyisivät toisilleen opettamaan raittiusaakkosia ja että he olisivat saaneet kyllikseen nauttia vapaudesta, joille vapauden menetys on ollut arvokkaampi kuin yhteiskunnan suojakseen luomat lait. Luulen, että se tehtävä jää edelleenkin raittiusväen huoleksi, jotka ovat sitä ennenkin tehneet, se tosin kyllä tulee vaatimaan tästälähtien suurta epäitsekästä uhrautumista raittiusväen puolesta. Ja on se vaikeata syystä, että sen jälkeen kuin nämä lukkarin koululaiset ovat tehneet vuosia järjestelmällistä työtä, niin nautintovapaus on nyt jo alkoholiinkin nähden kuin kulttuuriin kuuluva ja että seurustelutavat vaativat alkoholin niihin kuuluvaksi. Kun näin on osa sivistyneistöämme kaikin tavoin kaivanut maata kieltolain alta, niin ei ole ihme, että se lopussa rupesi näyttämään hedelmiä varsinaisen kansan keskuudessakin. Mutta he, sivistyneet, saavat kantaa edesvastuun siitä, mitä tulevat ajat tuovat mukanaan, kun kansa saa viinan ja kultaisen nautintovapauden. Minä ikäväkseni totean sen, että kansanäänestys on saanut eduskuntamme jäsenet niin herpautumaan suurimmalta osaltaan, että he ikäänkuin alistuvat kaiken uhallakin päästämään viimalohikäärmeen riehumaan ilman kahleita ja kansaamme raatelemaan. Te edustajat, joiden sydäntä lähellä on kansan pohjakerrokset, muistakaa niitä äitejä ja isiä tuolla maan sydämessä, jotka köyhyyden ja puutteen kanssa ovat kasvattamassa lapsiaan, että heillä ei ole varaa kustantaa lapsilleen kasvatuslaitoksia, jos niistä ei muutoin tule sellaisia, että he voisivat yhteiskunnan vapauttamaa kiusaajaa välttää ja se on niitä väijymässä kuitenkin joka askeleella. Kuinka katkeraa se on heille, kun se sama yhteiskunta kuljettaa heitä sitten kunnottomina kansalaisina telkien taa. On tosin ikävää todeta se, että järjestelmällinen lainrikkominen on tullut ikäänkuin taudiksi kansallemme ja että lakia rikotaan muillakin aloilla ei ainoastaan alkoholilainsäädännön alalla. On näin ollen syyt syvemmällä kuin yksin kieltolain säännöksissä. Mitä niihin paljon luvattuihin alkoholirahoihin y. m. tuloihin tulee, joihin kieltolain vastustajat ovat vedonneet, mitä niistä on yhteiskunnalle hyötyä? Nehän saadaan uhrata rappeutuneiden kansalaisten huoltoon. Se ei minusta ole johdonmukaista. Sitäpaitsi näillä rahoilla ei tule olemaan siunausta, sillä ne ovat vääryydellä koottuja rahoja, juomariraukkojen sielun hintaan, onnettomien lasten ja äitien kyynelten kostuttamia verirahoja tämmöisenä ankeana aikana, sillä kansalaiset tarvitsevat rahansa muihinkin tarpeisiin kuin väkijuomiin. Vai onko tämä viimeinen imusuoni, jonka nykyiset vallassaolijat ovat voineet löytää kansan: verottamiseksi kansan rappeutumisenkin uhalla. Minä en tahdo käydä nyt esillä olevaa lakiehdotusta yksityiskohtaisesti kiittämään enkä moittimaan, sillä se on nyt se mikä se on. 'Tahdon ainoastaan huomauttaa niille, jotka ilolla odottavat tämän lain tuloa ja kieltolain kaatumista tämän uuden tulokkaan tieltä ja varsinkin niille, jotka kansanäänestyksessä raittiusharrastuksessa äänestivät kieltolakia vastaan, että se tulee olemaan heille pettymys. Nyt on vain tämän esityksen mukaan tarkoitus antaa amnestia alkoholin orjille, joka vapaus on vaikea saada heiltä takaisin, sillä ne kansanluokat, jotka hyötyvät tästä uudesta järjestelmästä, tahtovat säilyttää uhrinsa, sillä jo ennen kieltolain tuloa olivat ne piirit aina vastassa kansan. raittiuspyrkimyksiä, joilla vain tahdottiin rajoittaa väkijuomien käyttöä kansanraittiustilanteen parantamiseksi. Jos kieltolaki nyt kaatuu, on se, kuten edellä olen lausunut, sivistyneistömme syy suurimmalta osalta.
Vasemmalta: Oikein !
He ovat eksyttäneet kansan. Senvuoksi tahdonkin lopettaa lausuntoni rovasti Järvisen ajatuksilla. Hän lausuu seuraavasti: , Minä olen aina huomauttanut, joka on huomauttamattakin selvää, että puheenaolevalla alalla ei pidä lainlaadinnassa seurata juuri sivistyneistön mieltä, sillä sivistyneistön silmä saattaa olla sokea näkemään, mikä on kansan todellinen tarve. Ne, jotka ovat lähellä kansan sydämen tykytystä, ottakoot sitä kuullakseen ja noudattakoot sitä lainlaadinnassa ja antakoot. vapaamielisten, libelaarien ja sivistyneitten huutaa mitä tahansa.”?
Herra puhemies! Kieltolain asema on kansanäänestyksen jälkeen tullut ilmeisesti kestämättömäksi. Mutta siihen asemaan ei kieltolakia ole saattanut niinkään paljon itse kansanäänestys kuin hallituksen suhtautuminen kieltolakiin. On näet selvää, että kieltolain toimeenpano on ollut ensi sijassa riippuva siitä harrastuksesta ja tarmosta, millä hallitus on täyttänyt johtavan tehtävänsä siinä kohden. Näitä ominaisuuksia on nykyiseltä hallitukselta puuttunut. Se on osoittanut harrastusta ja tarmoa vain kieltolain kumoamiseen. Sillä on tietenkin ollut oikeus esittää kansanäänestyksen toimeenpanemista, jos se katsoi kieltolain aseman vaativan sellaista selvitystä. Mutta hallitus ei ole tyytynyt olemaan kansanäänestyksen — tasapuolinen toimeenpanija, vaan se esiintyi jo äänestyksen valmisteluissa taistelupuolena ja agitaattorina täysin jugoslaavilaiseen malliin. Ministeri Kilpeläisen radiopuheet ovat todellakin muistonarvoiset, vaikkei siinä merkityksessä, josta hän täällä on meille huomauttanut. Määräämällä kansanäänestys tapahtuvaksi melkein heti ja suomatta toisinajatteleville välttämättömintäkään valmistautumisaikaa rikottiin kaiken järjestyneen valtiollisen elämän perusehtoja, jollaista menettelyä meidän oloissamme olisi ollut erityisiä syitä välttää. Kieltolain toimeenpaneminen on kyllä ollut vaikea ja epäkiitollinen tehtävä, kieltolain kumoaminen sitävastoin on sitä haluavalle hallitukselle maailman helpoin tehtävä. Kun valtio tuomiten, syyttäen ja moittien kieltolakia ikäänkuin latoo tarjottimelle paloviina-, viini- ja olutpulloja ja lähtee sitten lempeimmin, hymyilevimmin ja sulasanaisimmin edelleen tarjoamaan tavaraansa kansalle, niin kyllä ottajia on. Väkijuomalainsäädäntö ja sen onnistuminen näet riippuu erikoisella tavalla kansan ja hallituksen vuorovaikutuksesta. Väite, että alkoholilainsäädännön tulee vain yksinkertaisesti mukautua kansan keskuudessa vallitseviin tapoihin, sisältää ainoastaan puolitotuuden. Ankara lainsäädäntö alkoholia vastaan tosin on mahdollinen vain sillä edellytyksellä, että kansa sellaista lainsäädäntöä kannattaa ymmärtäen sen tarkoituksen ja hyödyn. Mutta toiselta puolen on muistettava, että kansamme on taistelutilassa alkoholitapaa vastaan. Kansa ei tässä taistelussa tule toimeen paljaalla vakaumuksellisella raittiustyöllä, vaan se tarvitsee pahan vastustamiseksi ja voittamiseksi myöskin aineellisia keinoja, se on lainsäädännön ja toimeenpanevan hallituksen voimakasta apua ja tukea. Historiallisen kehityksen ja kokemuksen perusteella on nykyajan raittiusliikkeessä juurtunut se vakaumus, että ainoastaan ehdottoman raittiuden pohjalla voidaan tehdä vakaumuksellista raittiustyötä ja että menestyksellinen yhteistyö valtion kanssa raittiuden hyväksi tämänmukaisesti edellyttää, että väkijuomalainsäädäntö omaksuu kieltolakiaatteen. Jos lainsäädäntö asettuu kaikenlaisten ,säännöstelyjen”?? kannalle ja hapuilee väkijuomien ,,väärinkäytösten?” supistamiseksi joidenkin , kohtuullisuuden” oppien mukaisesti, ei kansan raittiustyölle sillä taholla ole luotettavaa tukea ja kun jo saavutetusta kieltolakikannasta luovutaan tilapäisten ja vähitellen varmasti voitettavain vastustusten vuoksi ja valtion verotulojen lisäämiseksi, niin on kaikki pohja pois todella kansanvaltaiselta ja yhteiskuntamieliseltä raittiuspolitiikalta. Tässä ei kelpaa vastustajaimme viittaus Skandinavian maihinkaan, joissa väkijuomien säännöstely ja vakaumuksellinen raittiustyö nykyjään mahtuvat toistensa rinnalle. Skandinavian maissa ei ole ollut kieltolakia eikä siellä siis ole tarvinnut kokea sitä rappeuttavaa vaikutusta, jota luopuminen jo saavutetulta periaatteelliselta kannalta merkitsee. Ainoastaan Islannissa on tapahtunut se, mitä nyt tehdään Suomessa, ja Islannin raittiusliike tuomitsee sen taka-askeleen, niinkuin Suomenkin raittiusliike on tuomitseva Suomessa tehdyn taka-askeleen. Mutta meille tokaistaneen, että miksei eduskunta, joka edustaa Suomen kansaa, ole asettanut sellaista hallitusta, joka olisi ponnistellut — kieltolain — ylläpitämiseksi? Tässä näemme jälleen omituisen pulman kieltolain toteuttamisen 'koluisella tiellä. Vaikka eduskunnan kommunistien valtiollinen toiminta aikanaan olikin jyrkästi vastustettava, olivat he kuitenkin yhtä päättävästi kieltolain puolella kuin ovat olleet kieltolakia vastaan äärimmäiset oikeistoainekset, jotka ovat eduskunnassa heidän sijaansa tulleet. Kun hallitus toimitti kommunistiset vastustajansa vankilaan, niin kieltolain asema eduskunnassa heikkeni, mutta kieltolain kaatajain asema vahvistui. Kun nykyisen hallituksen kokoonpanossa on ollut silmälläpidettävä ensi sijassa ,kansanliikkeiden”? taholta yhteiskuntaa uhkaava vaara, on hallitukseen joutuneilla kieltolakia vastustavilla aineksilla, joiden apua on valtiollisista syistä katsottu tarvittavan, ollut houkutteleva tilaisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä haavaa: toimittaa kieltolaki kumotuksi ja ottaa , kansanliikkeiden” kä"sistä pois se agitatioaihe, joksi kieltolaki aivan väärällä tavalla oli kansanliikkeiden piirissä muovattu. Kieltolaki on ollut se Johannes Kastajan pää, jonka muutamat ministerit näyttävät vaatineen Sunilan hallitukselle annetusta kaiketi korvaamattoman kallisarvoisesta avusta. Tällä tavoin poliittisen aseman sekavuus ja varsinaisen hallituspuolueen heikkous on johtanut poliittisen vallan väärinkäyttöön ja kieltolaki joutunut maassa vallitsevan taantumuksen uhriksi. Raittiuskannalta on mitä syvimmin valitettavaa, jos ne kansanvaltaiset puolueet, jotka tähän saakka ovat tukeneet kieltolakia, joistakin sivusyistä luopuvat siitä ohjelmakohdastaan, vaikka ne ehkä sivusyistä saattavat tulla pakotetuiksi tilapäisesti myötävaikuttamaan sellaisissa toimenpiteissä, jotka eivät ole yhdenmukaisia puolueen periaatteellisen kannan ja pyrkimyksen kanssa. Kansan raittiuspyrkimyksille ei ole mitään hyötyä sellaisista tyhjänpäiväisistä lauselmista, joita sanomalehtiuutisten mukaan on otettu maalaisliiton uuteen ohjelmaan kieltolakivaatimuksen tilalle. Maalaisliiton uuteen ohjelmaan voi siinä kohden yhtyä mikä viinapuolue ja kuka kieltolain kannattaja hyvänsä. Täytyy toivoa, että maalaisliitolla on ryhtiä korjata tapahtunut erehdys. Mutta, kuten sanottu, kansanäänestyksen tulos, vaikka en esitetyistä syistä puolestani voi sille suurtakaan arvoa antaa, on tapahtunut tosiasia. Väkijuomalainsäädännössä on toistaiseksi luovuttava kieltolaista. Mutta joskin uuteen lainsäädäntöön näyttää täytyvän mennä, ei se vielä merkitse sitä, että meidän olisi hyväksyttävä minkälaisia lakeja hyvänsä, puhumattakaan periaatteellisen kannan asettamista vaatimuksista. Talousvaliokunnan mietintöön liitetyssä sosialidemokraattien vastalauseessa on myönnetty, että uusi väkijuomalainsäädäntö on järjestettävä pääasiassa siihen yleisuuntaan, jota hallituksen esityksessä on noudatettu. Oikeita suunnanviittoja ovat siinä epäilemättä sellaiset määräykset, että kaikki väkijuomat, jotka sisältävät enemmän kuin 2.25 painoprosenttia alkoholia, ovat pidettävät saman lain alaisina ja että kaikki väkijuomaliike on pidettävä valtion monopolina siten, että ainoastaan väkijuomain anniskeluoikeuksia voidaan määräajaksi luovuttaa muille. Vanhoista alkoholilaeista on otettu käytäntöön sellaisia yksityiskohtia, joita kokemus on osoittanut tarpeelliseksi, ja rangaistusmääräykset ovat yleensä lainatut kieltolaista. Muodollisessa suhteessa lakiehdotus osoittautuu hyvin kokeneiden taiturien tekemäksi. Mutta muuten on hallituksen esityksessä ollut niin suuria puutteita, ettei sen hyväksyminen sel-laisenaan saattanut raittiusmieliseltä kannalta tulla kysymykseen. KEduskuntakäsittelyssä on lakiehdotus paikoittain jonkun verran parantunut, mutta vieläkin on siihen jäänyt perin suuria puutteita. Viittaan vain väkijuomaliikkeestä valtiolle kertyväin tulojen ja väkijuomayhtiön voittovarojen käyttämiseen, joka on järjestetty sellaiseksi, että sekä valtio että kunnat kytketään näihin varoihin sillä tavalla, että tästä järjestelmästä säännöllisellä lainlaadinnalla ei enää päästä irtautumaan. Viittaan edelleen väkijuomain kuljetusta koskeviin määräyksiin, jotka ovat sellaisia, että täydellä syyllä voidaan peljätä väkijuomain asioimisen ja vapaan lähettelemisen ympäri maata pääsevän vauhtiin huolimatta siitä muodollisesta säännöksestä, joka kieltää väkijuomain asioimisen korvausta vastaan. Mutta sen lisäksi on lakiehdotus muutamissa tärkeissä kohdissa eduskunnassa suorastaan arveluttavasti huonontunut. Väkijuomain ilmoittelu sanomalehdissä on päästetty täysin vapaaksi ja luvalliseksi. Siten on asiallisesti luovuttu siitä jo ennen kieltolakia saavutetusta eetillisestä voitosta, ettei suomalaisissa lehdissä yleensä suvaittu väkijuomailmoituksia. Ilmeisesti suunnitellaan eräiden puolueiden sanomalehtien taloudellista tukemista ulkomaisten väkijuomaliikkeiden, ulkomaisen alkoholikapitalin ilmoituksilla. Ei kainostella vapauden ajan turmiollisten tapain uudistamista tässä muodossa. Vielä paljon arveluttavampana pidän sitä kaiken ostajain valvonnan poistamista, etten sanoisi, suorastaan kieltämistä, jonka talousvaliokunta on aikaansaanut ja jota ei mitenkään korvaa se vähäinen ja kyseenalainen oikeus osto-oikeuden määräaikaiseen kieltämiseen, joka on jätetty väkijuomayhtiön myyjille ja tarkastajille. Valiokunnan mietinnössä luemme seuraavanlaisia loistopaloja: , Kaikkien ostajain henkilökohtaista valvontaa lupakirjan tai rekisteröimisen avulla ei valiokunta ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi ehdottaa. Sellainen järjestelmä tarjoaa tosin, missä sille on tarpeellisia edellytyksiä, sopivan keinon väkijuomain väärinkäyttämisen rajoittamiseksi ja se on esimerkiksi Ruotsin väkijuomalainsäädännön pääperusteita. Muita puhumattakaan siitä, että tällaisessa järjestelmässä tarvitaan seikkaperäisiä toimenpiteitä lain kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi, ei sen tarkoitus meillä vallitsevissa oloissa olisi toteutettavissa. Näin ollen on valiokunnan mielestä pakko ainakin toistaiseksi olla ilman puheenalaista väärinkäytösten ehkäisykeinoa ja tyytyä muihin rajoituksiin, jotka nykyoloissakin ovat mahdolliset suurempia haittoja tuottamatta. Tietoisesti ja tahallisesti jätetään siis harkitsematta tarpeellisia ehkäisykeinoja, vaikka varmasti tiedetään väärinkäytöksiä tulevan esiintymään. Täytyy ihmetellen kysyä, miksi mennään uuteen järjestelmään, kun myönnetään, ettei pystytä korjaamaan vanhan järjestelmän pääpuutteeilisuuksia? Katsotaanko tosiaan, että trokarien toimintaa ei voida vastustaa muuten kuin siten, että valtio rupeaa lailliseksi trokariksi? Eikö olekaan tarkoitus estää väkijuomia saamasta niidenkään, jotka väkijuomia väärinkäyttävät itsensä ja yhteiskunnan ilmeiseksi turmioksi. Johtolankana — uuden lain meiningeissä näyttää olevan se ajatus, ettei toistaiseksi voida ylläpitää alkoholin saantiin nähden mitään rajoituksia, vaan että kun ne, jotka ovat tyydyttäneet alkoholihalunsa trokarien avulla, saadaan tyydyttämään se valtion viinan avulla, nämä alkoholistit ja huligaanit ynnä muut sellaiset ainekset heltyneinä tästä suurenmoisesta ystävällisyydestä tulevat laillisuuden aatteellisiksi harrastajiksi ja alistuvat kiltisti niihin rajoituksiin, joiden alaisiksi sitten joskus myöhemmin joutuvat. Minä luulen, että tämä on suuri harhakäsitys. Uskon, että valtion mahtikeinot niin hyvin väkijuomakäytön supistamiseksi kuin valvomiseksikin ovat erinomaiset suuret, jos niitä vain harrastuksella ja tarmolla käytetään. Mutta jos näitä keinoja tahallisesti laiminlyödään niin ontuvin perustein, kuin nyt näytetään tehtävän, niin kyllä ehtii ennen tulevaisuudessa tapahtuvan valvonnan alkamista parantumattomain alkoholistien luku suuresti kasvaa ja suuret joukot nuorisoa johdetaan turmelukseen, josta eivät enää pääse nousemaan. Talosvaliokunta perustelee kantaansa m.m. sillä, että tällaisessa järjestelmässä tarvitaan seikkaperäisiä toimenpiteitä lain kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi. Valiokunta ilmaisee tällä, ettei ole olemassa sitä, mitä tarvitaan, se on, ettei tällaisia toimenpiteitä ole suunniteltukaan. Asian laita onkin sellainen, että koko tämän lain eduskunnallinen käsittely on ollut kaiken arvostelun alapuolella. Sen ,nyrkiniskupolitiikan?” mukaisesti, jota nykyinen hallitus niin suurella menestyksellä on noudattanut eduskuntaa vastaan, mutta jota ei ole yrittänytkään soveltaa , kansanliikkeitä? vastaan, on tätäkin tärkeätä lainsäädäntötointa ajettu läpi tavattomalla kiireellä ja umpimähkäisyydellä. Kiireen kyllä käsittää, kun näkee tuolla kaupungilla jo kieltolain hylkäämisestä alkaneita seurauksia. Mutta kuulumatonta on, että eduskunta käsketään kokoon ylimääräisille valtiopäiville käsittelemään mitä tärkeintä kysymystä, ilman että hallitukselta on pyydettäessäkään esitettävänä mitään yksityiskohtaisia suunnitelmia, miten se aikoo toimeenpanna suuren uudistuksensa. Aamusta iltaan ja melkein illasta aamuun ovat eduskunnan valiokunnat saaneet painaa palkeita lain valmiiksi saamiseksi ennen ylimääräisten valtiopäivien loppumista Talousvaliokunnassa on lakiehdotuksen toinen käsittely pääosaksi .tapahtunut ilman monistettua tekstiä puheenjohtajan suullisen esityksen pohjalla. Onko ihme, että neuvottomia ollaan, kun pitäisi lain toimeenpanotapaa harkita! Hallituspuolueet ovat niin tahtoneet. Mutta ne eivät voi vaatia, että muutkin olisivat yhtä valmiit hyväksymään niin keskentekoista, puutteellista ja arveluttavaa lakia, kuin se lakiehdotus, joka nyt on hyväksyttävä tai hyljättävä. Tiedän varsin hyvin, että laki hyväksytään ehkä suurellakin enemmistöllä. Minä en voi sitä hyväksyä. Suomen —järjestyneen raittiusväen pääjoukko on uuden lain aikana varmaan edelleenkin työskentelevä asiansa hyväksi sillä samalla ehdottomuuden pohjalla, jolla se on tähänkin saakka työskennellyt, kuulematta niitä petollisia kohtuuden oppeja, jotka nyt ovat muodissa. Myöskin erityinen työ kieltolain hyväksi tulee maassamme katkeamatta ja herpaantumatta jatkumaan, vaikkapa luonnollisesti jonkun verran toisissa muodoissa kuin tätä ennen. Siihen kehoittaa ja velvoittaa jo se kunnioitettava äänestäjämäärä, joka mitä epäsuotuisimmissa oloissa Pperiaatteelleen uskollisena, kansan syvien rivien todellista parasta ajatellen jaksoi seistä maan mahtavimpien voimien johtamaa ja yllyttämää kieltolakivihollista ryöppyä vastaan. Meitä velvoittaa jatkamaan leppymätöntä taistelua ja työtämme väkijuomien kirous ja asiamme oikeus. Meidän ohjelmamme on oleva sama, jota aatetoverimme Englannissa pian 80 vuotta kaikissa ajanvaiheissa ovat noudattaneet. Siinä ohjelmassa sanotaan, että juomahimo, jonka ovat luoneet ja kasvattaneet aineelliset syyt, on niin ominaislaatuinen, etteivät siihen yleensä hengen aseet pysty ja että ainoastaan näiden aineellisten syiden poistaminen voi ratkaista kysymyksen. ,,Liiton perustajain mielestä väkijuomaliikkeen historia ja sen entisen toiminnan tulokset kaikissa maissa olivat täydellisesti todistaneet, että on mahdotonta tyydyttävästi rajoittaa tai järjestää niin olennaisesti turmiollista järjestelmää. He eivät sen vuoksi hyväksyneet eikä liitto koko historiansa aikana ole koskaan hyväksynyt ehdotuksia, jotka tarkoittivat väkijuomien myynnin jatkamista missään muodossa. Mitään sellaista järjestelmää ei voida koskaan esittää, että väkijuomia voitaisiin julkisesti myydä tuottamatta turmiollisia tuloksia. Sen vuoksi kun liittoa on maanniteltu poikkeamaan suoralta tieltä väkijuomaliikkeen lopettamiseksi sivuteille, jotka ovat luvanneet helpompaa, vaikka ei niin suoranaista edistystä, se on aina torjunut kutsun.” Niin toivon minäkin Suomen kieltolakiväen aina torjuvan väkijuomaliikkeen säännöstelijäin kutsut. Mutta vaikka edesvastuu uuden järjestelmän ylläpitämisestä ja sen mukaisesta valistustyöstä jää ,täyskiellottoman kansanraittiuden” — ystäville ja muille mielestään , todellisille raittiudenharrastajille”, joiden on onnistunut kaataa kieltolaki, niin uskon ehdottoman raittiuden pohjalla olevain raittiudenharrastajain alati olevan valmiita yhteistyöhön toisin ajattelevain kansalaisten kanssa kaikessa, mikä todella tavalla tai toisella kuuluu väkijuomien tuhotöiden ehkäisemiseen ja parantamiseen. Tarkoitan etenkin odottamassa olevia lähiajan tehtäviä: merivartioinnin täysin tehokkaaksi saattamista, jota ilman valtio ei voi ajatella mitään todellista — väkijuomaliikkeen hallitsemista maassa, irtolaislainsäädännön uudistamista, jolla voidaan saada trokarivalta kukistetuksi paljon varmemmin kuin laillisella väkijuomaliikkeellä, poliisivoiman toimivallan ja tehon lisäämistä ilman sanottavia kustannuksia, rikollisuuden ehkäisemistä rikollisuuskomitean suunnittelemilla keinoilla ja tavoilla, j. n. e. Näin ne, jotka meidän ohjelmaamme muussa vastustavat, työskentelevät parhaiten kansanraittiuden hyväksi, ja me puolestamme luomme uusia parempia edellytyksiä 'kieltolain ylösnousemukselle, joka lujan uskomme mukaan on ehkä jo piankin tuleva. Herra puhemies! tehtyä ehdotusta lain hylkäämiseksi. semmalta: Hyvä!) Minä kannatan täällä (Va-
Ylimääräiset valtiopäivät ovat meillä, hyvä kyllä, jääneet hyvin harvinaisiksi tähän asti. Yksikamarisen eduskunnan aikana on eduskunta kutsuttu ylimääräisille valtiopäiville vain kolme eri kertaa. Vuoden 1910 ylimääräisille valtiopäiville kutsuttiin eduskunta käsittelemään valtakunnan lainsäädäntöä, vuoden 1918 ylimääräisille valtiopäiville toimittamaan kuninkaan vaalia ja vuoden 1932 ylimääräisille valtiopäiville kumoamaan kieltolakia ja säätämään uutta väkijuomalakia. Nämä kaikki kysymykset, jotka ylimääräisillä valtiopäivillä ovat olleet näin käsittelyn alaisina, ne eivät mitkään ole olleet kansaa hyödyttäviä, vaan päinvastoin sitä vahingoittavia kysymyksiä, ja näin on laita valitettavasti tämänkin kysymyksen kanssa, jonka merkeissä meidät ylimääräisille valtiopäiville on kutsuttu. Näiden valtiopäivien tehtävä, väkijuomaliikkeen laillistuttaminen, jos mikään, on ehdottomasti pahasta. Entisajan kokemukset osoittavat sen varsin selvästi ja niin tulee kokemus tämänkin lain seurauksena osoittamaan. Laki on valmistettu ensiksikin niin lyhyessä ajassa sekä hallituksessa että eduskunnassa katsoen sen kauaskantoisuuteen ja suureen merkitykseen, että varmaankaan moni meistä ei tiedä, mihin tämä tulee johtamaan. Ei ole ollut talousvaliokunnassakaan aikaa hankkia asiantuntemusta, ei saada tietää hallituksen täytäntöönpanoehdotuksista, ei sen toimeenpanosuunnitelmista, ja kuitenkin niin monet tärkeät kohdat ovat jääneet laista pois ja kokonaan asetuksien varaan. Kunnollista tästä laista ei ole voinut tulla, siihen ei ole saatu aikaa ja siksi tämä lainsäädäntö onkin urakkatyötä. Tässä urakkatyössä ei ole kysymyksessä työn laatu, ei sen hyvyys eikä sen kestävyys, vaan kysymyksessä on sen paljous ja sen seurauksena on laki sellainen kuin se meidän edessämme on. Niistä puutteellisuuksista, joita laki sisältää, vastaa ensi kädessä hallitus ja myöskin ne piirit, jotka väkijuomien saamisesta ovat niin erikoisen kovaa kiirettä pitäneet. Kun nyt tänä päivänä eduskunta ehkä tekee koko käännöksen raittiuslainsäädäntöön nähden, julistaen väkijuomat lainsuojattomasta asemastaan lainsuojaamiksi ja hävittäen täten raittiustyöltä sen tuen, mitä kieltolaki sille tähän asti on antanut, ja kun olen omalta osaltani sitä mieltä, että kieltolaki voidaan syrjäyttää vain tehokkaamman ja paremman lainsäädännön tieltä, jota tämä väkijuomalainsäädäntö ei "missään suhteessa tee, niin en puolestani katso mahdolliseksi äänelläni myötävaikuttaa tämän lakiesityksen hyväksymiseen. Tämä johtuu myöskin siitä, että olen vaaleissa monet eri kerrat valittu niiden tunnusmerkkien mukaan, että raittiutta on edistettävä ja kieltolakia tehostettava, sitä voimaan saatettava. Ja tämä myöskin oman vakaumukseni kanssa ratkaisee asian kielteiseen suuntaan. Tämä nyt käsittelyn alaisena oleva laki ei tule millään tavoin juoppoutta vähentämään, vaan päinvastoin sitä suuresti lisäämään. Sehän tuo meille väkijuomakaupan, se tekee mahdolliseksi laillisen ja laittoman viinaliikkeen. Valiokunnassa yksi tämän uuden järjestelmän innokkaimmista puuhaajista lausui lisäksi, että tätä lakia ei tulla noudattamaan, sitä tullaan rikkomaan, ja tämä on eduskunnan hyvä muistaa, silloinkuin se tämän lakiesityksen hyväksyy. Kun näin on asianlaita, että tätä lakia ei käytännössä tulla noudattamaan, vaan että sitä tullaan rikkomaan ja että se suo mitä suurimman mahdollisuuden kuljetuksen ja myynnin alalla ottaen huomioon ne suuret määrät, joita jokaisella on oikeus ensiksikin varsinaisesti pitää hallussaan ja sen lisäksi erikoisen luvan perusteella vielä enemmän, ja jos sitten epäillään olevan salakuljetettua tavaraa, niin onhan niin hyvä näyttää valtion vaakunalla — varustettuja — väkijuomavarastoja. Niihin ei silloin takavarikot, ei tarkastukset koske. Tulee varmaan tämän lainsäädännön seurauksena aika, joka saa aikaan oikean väkijuomatulvan tässä maassa, samanlaisen josta yliopiston rehtori, professori A. E. Arppe lausui aikoinaan tammikuun valiokunnassa 1862. Hän sanoi: , Viinahöyry näyttää tulevan oleelliseksi osaksi ilmastossamme. Ihmiset ja eläimet hengittävät sitä, eletään ja kuollaan siinä.” Siihen tulee tämä lainsäädäntö ehdottomasti johtamaan Suomen juomahimoisen kansan. Mutta viina ei yksin riitä. Täytyy olla lisäksi noita vanhanajan surullisia ja kauhistuttavia kapakoita, anniskeluja. Kukapa meistä vanhemmista ei muistaisi lapsuutemme ja nuoruutemme ajoilta sitä kurjuutta, jota olutliikkeet saivat aikaan. Sinne menivät köyhien perheiden ainoat rahat, rahat, jotka niin välttämättömästi olisi tarvittu jokapäiväiseen leipään. Sinne meni tahto, tarmo, hyvät ajatukset ja pyrkimykset. Vaimo ja lapset saivat kotona kärsiä tämän olutliikkeen seurauksena sellaisia kärsimyksiä, jota minä en ainakaan jälkeenjääneille voisi ääneni kautta perinnöksi jättää. Tuosta olutanniskelusta, varsinkin kun sitä on niin paljon puolustettu ja sanottu, että se sysää tieltään väkevämmät juomat, on niin hyvä muistaa, mitä tunnettu — talonpoikaissäädyn johtomies Agathon Meurman aikoinaan lausui säätyvaltiopäivillä. Hän sanoi: , Helsingin anniskeluyhtiön päihtyneet tuttavat uhittelivat, räyhäsivät ja hoipertelivat yhtiön huoneiden edessä, joita on tähän asti asetettu tullien, viertoteiden ja työmiesten asuntojen läheisyyteen, niin että minne tahansa työmies parka meneekin, niin aina on anniskelupuoti häntä etsimässä. Mutta tämäkin kaikki on tapahtunut vain sentähden, että salakapakoimista vastustettaisiin, mutta voipiko se väite, että laillinen kapakoiminen ehkäisee salakapakoimisen, olla totuuden synnyttämä. Selvää on, ettei koskaan kaksi yhtiön miestä työskentele toinen toisensa kanssa kuin julkinen ja salainen kapakka.” Näin Agathon Meurman ja luulen, että me vanhaa aikaa muistellen voimme tähän varsin hyvin yhtyä. Kun noin jo silloin, niin kuinka paljon enemmän tuleekaan nyt tuhoa tämän laillisen ja laittoman väkijuomaliikkeen seurauksena. Kun omalta osaltani muistelen tätä vanhaa aikaa ja tiedän, että viini- ja olutliike anniskeluyhtiöineen tulee juuri työväen 'keskuudessa johtamaan juoppouteen enentävästi eikä vähentävästi ja sen seurauksena vieläkin suurempaan kurjuuteen ja hätään missä se jo nykyisinkin on enemmän kuin ne ihmiset, jotka eivät työväenluokan elämää eivätkä sen hätää tunne, ovat, niin minusta ei sitä enää voida lisätä sillä, että sille leivän asemesta annetaan viinaa. Kun minä vielä otan huomioon ne vaarat, jotka tämä laki nuorten elämässä saa aikaan, niin tämä määrää myös kielteisen kantani. Vetoan ensiksikin siihen seikkaan, että jokainen ilmeisesti 21 vuotta täyttänyt nuori ihminen on oikeutettu ostamaan itselleen ja vieläpä toisellekin väkijuomia. Mutta ei tässä kyllin, hän on oikeutettu olemaan toisen asiamiehenä ja kuljettamaan myös näitä väkijuomia, Kun 18-vuotiaalle annetaan oikeus anniskelupaikkoihin, niin tietää se sitä, että moni nuori, joka tähänastisissa valitettavissa oloissa on säilynyt juomapaheesta, se tulee niihin: ehkä jonkun ajan kuluttua joutumaan. Vielä otan sen seikan huomioon nuorten elämää ajatellen, että väkijuomat tuodaan myöskin sotamiehistön keskuuteen. Armeijan ylipäällystö on oikeutettu hankkimaan ilman muuta väkijuomia ja asevelvolliset ja asevelvollisuutta suorittava alapäällystö on oikeutettu asianomaisen ylipäällystön luvalla hankkimaan myös väkijuomia. Minä pyydän kysyä, onko eduskunnalla oikeutta asettaa näitä keskimäärin noin 25,000 nuorta miestä sen kiusauksen alaisiksi, minkä tämä laki tulee aikaansaamaan. Olen jo ennemmin todennut, että Suomen monet kodit varsinkin sen köyhät kodit, ne monta kertaa murheisella mielellä lähettävät poikansa asevelvollisuutta suorittamaan ja minä uskallan palauttaa mieliin, että maalaisliiton entinen tunnettu johtomies, nyt jo manalan majoille mennyt kirjailija Alkio lausui erään kerran vanhassa eduskuntatalossa puheenvuorossaan, että moni koti on saanut poikansa rappeutuneena asevelvollisuudesta takaisin. Kun silloin sanottiin näin, niin mihin tuleekaan johtamaan tämä säännös, joka tähän lakiin on otettu. Kun ajatellaan sitä seikkaa, että asevelvolliset saavat tuon markan päivässä, niin on tuo markka niin pieni, että se tarvittaisiin varsinkin köyhien poikien kesken johonkin parempaan kuin väkijuomiin. Nyt tulee kumminkin niin käymään, että monet tulevat nämä pienet markkansakin käyttämään sekä siveellisen että fyysillisen kuntoisuutensa huonontamiseksi eikä sen parantamiseksi. Kun vielä tämän lisäksi otetaan huomioon se seikka, että kodin piiriin tulee myöskin erikoinen mahdollisuus marjaviinien valmistamiseen jota laissa ei ole kielletty ja joka tietää siis sitä, että lapset ja nuoret jo kodin piirissä joutuvat väkijuomien pariin, täällä on sanottu lievän, mutta m. m. kuuluisa tutkija Forel lausui aikoinaan, että miedot juomat ovat juuri tie väkevämpiin juomiin, niin on tässäkin sellainen kohta, jonka katson hyvin valitettavaksi ja vaaralliseksi vastaista elämää silmälläpitäen. Alkoholivero ja voittovarojen jako sekä käyttö tulee myöskin lain mukaan tapahtumaan siten, mikä kautta aikojen on si- Lauantaina 30: p. tammikuuta 1932. veellisesti vääräksi tuomittu. Tähän ei kumminkaan ole saatu muutosta, ja sen seurauksena on, että vastaisuudessa löydetään monta kovaa pähkinää silloin, kun alkoholikysymystä aiotaan uudelleen järjestää. Nämä ovat niitä yksityiskohtia, joihin lyhyesti tämän asian käsittelyssä ensimmäisen kerran olen puuttunut. Olen tahtonut ne kielteisen kantani tueksi esittää. Minä voinkin lopettaa tähän vetoamalla lisäksi vain siihen, että nyt ne piirit, jotka suurin lupauksin — ja valheellisin lupauksinkin — ovat saaneet aikaan sen, että tässä tilantessa nyt ollaan, nämä lupaukset muistaisivat ja vekselit aikanaan lunastaisivat. Vekselien lunastamisessa on pidettävä huolta myös siitä, että salakuljetus ja trokaus tulee lopetetuksi, lainkuuliaisuus kohotetuksi. Valtion talouden paraneminen, verohelpotuksen aikaansaaminen, työttömyyden poistaminen ja sosialivakuutuksen aikaansaaminen, ne ovat ne lupaukset, mitä niin monasti on annettu ja ne on myöskin lain täytäntöönpanon jälkeen toteutettava. Edelleen on luvattu, että raittiustilanne paranee ja että vakaumuksellinen raittiustyö syvenee ja laajenee. On toivottavaa, että näin kävisi, mutta minä pelkään pahoin, että monet niistä, joita tähänkään asti ei ole missään muodossa eikä millään raittiusrintamalla nähty, tulevat vetämään asioista toisenlaiset johtopäätökset kuin mitä heidän lupauksensa edellyttävät. Lopetan lausuntoni toteamalla vain sen, että vastuu siirtyy nyt suurelta osalta toisille piireille ja tämä vastuu on heidän myöskin kannettava. Edellisen puheenvuoron aikana ryhtyy puhetta johtamaan ensimmäinen varapuhemies Virkkunen.
Herra puhemies! Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa kokoutunut yksikamarinen eduskunta laati ensimmäisen kieltolain v. 1907. Meitä on enää vain muutamia mukana eduskunnan silloisista jäsenistä, mutta ne, jotka silloin olivat mukana, muistanevat, miten. voimakkaasti vaatimus kieltolain laadintaan silloin esiintyi. Silloin jokainen eduskuntaryhmä jätti oman kieltolakiesitysehdotuksensa ja tehtyjä esitysehdotuksia tuki nimellisesti huomattava osa eduskunnan silloisista jäsenistä. On omiaan herättämään mielenkiintoa, että esim. kokoomusryhmän esitysehdotuksen allekirjoitti 48 edustajaa, edistyksen 21, maalaisliiton 10, ruotsalaisten 4 ja sosialidemokraattien 30. Siis yhteensä 113 eduskunnan jäsentä oli allekirjoittanut kieltolakianomuksen. Ja allekirjoittajien joukossa oli suomalaisten porvarispuolueiden johtomiehet, kuten Nevanlinna, Kairamo, Yrjö- Koskinen, Gebhard, Käpy, Arajärvi, Soininen, Setälä ja Brander, sekä naisista Alexandra Gripenberg, Lucina Hagman ja Hedvig Gebhard, muita luettelematta, niin että hyvässä seurassa sitä silloin yritettiin olla ja isänmaan parasta tarkoittaa. Erittäin mielenkiintoista on ollut seurata niitä perusteluja, millä v. 1907 kieltolakiesitysehdotuksia perusteltiin ja verrata niitä niihin lausuntoihin, millä nyt voimassa olevaa kieltolakia on arvosteltu, eikä vain kieltolakia, mutta myös hallituksen jättämää esitystä kieltolain kumoamiseksi. 1907 esitysehdotuksissa kerrottiin, että kun kunnat v. 1866 saivat oikeuden kieltää viinanmyynnin alueillaan, niin maamme 450 maalaiskunnasta kaikki muut paitsi kolme, olivat vapaaehtoisesti tämän myynnin kieltäneet, ja kun kunnat v. 1883 saivat oikeuden kieltää oluen myynnin alueillaan oluttehtaiden ja majatalojen ulkopuolella, niin muutama vuosi senjälkeen salli ainoastaan 15 maalaiskuntaa enää olutmyyntiä harjoitettavan. Ja yhtä voimakkaasti tukahdutettiin majatalojen olutkaupat jälkeen 1895, jolloin maalaiskunnat jälleen saivat oikeuden kieltää tämänkin myynnin. Täten olivat kunnat oma-aloitteisesti silloin ryhtyneet säätämään kunnallista kieltolakia laajassa mittakaavassa ja siihen oli heitä pakottanut väkijuomapahe ja sitä seuraava rasitus kunnille. Kuunnellessa niitä lausuntoja, joita nyt kieltolain kumoamisen puolesta on annettu, niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolella, tuntuu kuin olisi unohdettu tai ei olisi edes tutustuttu siihen taisteluun, millä esi-isämme ovat juoppouspaheen poistamisen hyväksi taistelleet ja joihin tekoihin katkera kokemus oli heidät velvoittanut. Esi-isämme eivät olleet löytäneet muuta keinoa kuin kieltää kaiken väkijuomakaupan alueellaan. Täällä on useasti tahdottu väittää, että ennen kieltolakia oli raittiustilanne maassamme paljon parempi kuin nykyjään kieltolain aikana. Siinä unohdetaan kuitenkin, että meillä silloin oli useimmissa maalaiskunnissa täydellinen kieltolaki voimassa. Asiata arvosteltaessa on myöskin otettava huomioon, että silloin oli autoliikenne tuntematon, rautateitä oli harvassa. Rautatieasemien ympärillä kyllä virtasi väkijuomia kaupungeista, niin että asemapaikat ja kaupunkien ympäristöt olivat märkiä. Nämä tosiasiat on otettava huomioon —kieltolakitilannetta Myöskin koko yhteiskuntatilanteen muuttumiseen on paljon kieltolain vaikutuspiirin ulkopuolella olevat tekijät vaikuttaneet. Täyskiellottomien häikäilemätön hyökkäys kieltolakia ja raittiusväkeä vastaan on nyt kantanut hedelmiä. He ovat vaatineet mahdollisimman laajaa väkijuomamyyntiä, jossa ed. von Frenckellin lausunnon mukaan ei tarvita mitään muita rajoituksia kuin rajoitukset lapsia, nuorukaisia, sotaväkeä ja patajuoppoja varten. Ja tällä ohjelmalla he vielä uskottelevat kansalle ajavansa kansan raittiutta, vaikka he tosiasiassa tahtovat opettaa kansan, niinkuin he sanovat, kohtuuden juopoiksi. Mutta nykyajan polvi, oli ne sitten herroja tai narreja, me juovat itsensä täyshumalaan väkijuomien ääreen päästessään. Meille on sanottu: antakaa meidän kokeilla vapaalla väkijuoma-anniskelulla yhtä kauan kuin mitä kieltolailla on kokeiltu. Minä en usko kylläkään tarvittavan edes niin kauan, ennenkuin hedelmät alkavat kypsyä. toa, joka nykyjään on ylen kuormitettu. Sosialiministeriön köyhäinhoito-osaston antaman tiedon mukaan on juopottelun kautta köyhäinhoidon varaan joutuneiden lukumäärä koko maassa kieltolain aikana vähentynyt noin puolella. Eikö nyt ole pelättävissä, että köyhäinhoidokkien lukumäärä tulee arveluttavassa määrässä kasvamaan, sillä työläisten nykyinen alhaiseksi poljettu palkka ei siedä pienintäkään lisämenoa. Sillä vaikka maaseutu ei saanutkaan täysiä anniskeluoikeuksia, miin kyllä ensiluokan hotellit, matkailijakodit, rautatiet ja autoliikenne välittävät väkijuomia ja trokarit pitävät huolen lopusta. Polittisessa elämässä täytyy oppia tappioitakin kärsimään, mutta tappioista ei pidä masentua, vaan tappioiden antamat opetukset varteenottaen on pyrittävä uudestaan päämäärään. Raittiusväki on nyt kärsinyt tappion ja hyvin monet. vakaumukselarvosteltaessa. Katsokaamme esim. köyhäinhoilisen raittiustyön tekijöistä, varsinkin ne, jotka ovat joutuneet toimimaan kieltolain valvonnassa, saavat kyllä kärsiä pilkkaa, ivaa, jos ei pahempaa. Mutta vakaumuksellinen raittiusväki ei voi tappiosta huolimatta jättää raittiustyötä, vaan sitä on tehtävä niin voimakkaasti, että tappio pian muuttuu voitoksi. Kansanäänestyksen antama tulos kieltolaista oli odottamaton, johon tulokseen varmasti vaikuttivat muutkin tekijät kuin salakauppa. Äänestyksen tuloksen johdosta on osa eduskuntaa ja Suomen kansaa ollut voiton humalassa, jopa niin, että joskus on ollut vaikeata erottaa voitonhumalaa trokareilta hankitun väkijuoman aiheuttamasta humalasta. On väitetty, että neuvoa-antava kansanäänestys on jo sinänsä velvoittava laskemaan viinavirrat valloilleen, ja niin on hallitus ja eduskunnan enemmistö sen käsittänyt. Minä olen kuitenkin tämän velvoituksen ymmärtänyt niin, että väkijuoman kauppaa säännöstelevän lain laadinnassa olisi pitänyt ottaa huomioon kansamme luonteenomainen väkijuomahimo ja taloudellisen ahdinkotilan antamat opetukset. Mutta eduskunnassa on vielä pyritty laajentamaan hallituksen esitystä väkijuomien myynnin laajuudesta. Sellaisena kuin väkijuomaliikettä säännöstelevä laki nyt esiintyy, katson periaatteeni velvoittavan minua äänestämään tämän lain hylkäämisen puolesta.
Herr talman! Nu föreliggande proposition angäende lag om alkoholdrycker liksom de följande pä dagordningen upptaena propositionerna, nämligen lag om aeeis å sprit och bärviner, lag om skatt ä maltdrycker, och ändringen av tullen & vissa drycker under är 1932 höra intimt samman, och bilda tillhopa ett system för ordnandet av alkoholförbrukningen och beskattningen. Min ställning till totalförbudet är väl bekant inom riksdagen, ehuru jag icke sedan 1920 deltagit uti den årligen utkämpade polemiska striden mellan förbuds- och antiförbudsmännen. Såsom känt har jag ansett att förbudsmännen begingo ett stort misstag dä de började invagga folket i den falska föreställningen att man med förmyndarskapslagar skulle kunna tvinga sunt tänkande människor att följa nägra pä föreningsmöten sä ideelt uppdragna riktiinjer, som. totalförbudet innehöll. Under de tolv är som förbudslagen varit gällande ha vi även fätt erfara att det ej gives nägon kungsväg till nykterheten. Riksdagen har icke insett det, men folket har genom den verkställda omröstningen sagt till lagstiftarna, särskilt till dem, som uppburit förbudslagen, att de icke äro nöjda med deras hållning till förbudslagen, och önskat en förändring uti det av riksdagen, enligt min mening alltför länge uppehällna förbudet. Folket har kommit till insikt om att lagstiftarna icke kunna genom lagbestämmelser framvotera nykterhet, eller med yttre medel dämma mot spritfloden. Erfarenheten har även givit vid handen att ju starkare man gjort dämningen mot spritfloden genom restriktioner och straffbestämmelser, desto mäktigare har floden blivit och ailtjämt brutit nya rännilar fram till det folk som man genom förbudslag sökt skydda, och suecesivt utvidgat översvämningsomräden, ja ända fram till minderåriga i våra skolor. Förbudslagen har till följd härav smäningom öppnat ögonen på folket, och det har kommit till insikt om, även i de ensliga kojorna uti bygderna, att ett nyktert folk icke kan skapas genomi 'rusdrycksförbud, utan måste detta allt framgent stärkas och härdas genom en inre sedlig uppfostran. Det ledsamma är att den allvarliga varning, som förbudslagen givit, så grundligt förstört folkmoralen, och skapat en ny mäktig yrkesgrupp av smugglare, som staten har att kämpa mot även sedan totalförbudet upphäves, vilket i hög grad försvårar ätergängen till en laglig alkoholhantering. Jag kan icke heller underlåta att i detta sammanhang nämna att förbudslagen, enligt mitt förmenande, i stort sett tillintetgjort det grundläggande arbete, som våra nykterhetsföreningar med sådan framgång bedrev för folknykterheten före det förbudslagen trädde i kraft. Nykterhetsföreningarnas arbete ha förslappats i och den grundläggande organisationen för ett nyktert folk, nämligen ,, Hoppets här”? finnes knappast mera till. Denna här hade, som vi ännu ha i minnet, ett imponerande inflytande även pä förfallna drinkare, ty det var en här av barn som trädde fram mot alkoholmissbruket, för att med exemplets makt och den högstes biständ kunna besegra frestelsen att begagna rusdrycker. Denna här har, säsom redan sagts, avrustats under den tid förbudslagen varit i gällande kraft. Och jag är övertygad om, att många av de barn som hört till ,Hoppets här” fått under förbudslagens tid vara åsyna vittne till hur man uti hemmen blandat och tillrett olika slag av rusdrycker, ja t. 0. m. drivit olaglig handel med desamma. Förbudslagen har, trots ali försäkran frän dess anhängare, satt en fördärvbringande stämpel pä en stor del av folket, vilket i hast icke kan utplänas, och säledes försvärar ätergäendet till den ordnade alkoholhanteringen, som var Trädande före det förbudslagen trädde i kraft. Den fria tillgången av rusdrycker som smugglare och langare skapat under förbudslagens tid har vunnit sädan hävd i folkets medvetande, och minskat aktningen för lagens auktoritet, samt verkat moraliskt depraverande i den grad att det kommer att dröja många är förrän den nu föreliggande lagen kommer att respekteras. Den som objektivt vill se pä de nuvarande förhällandena mäste även inse att förbudslagen gjort lagbrott till en vana, och väckt till livs en moraliskt förkastlig åskådning, genom att förbudssystemet sä djupt ingripit i varje enskild människas frihet att följa sina inre och yttre drivkrafter med ansvar inför sig själv. Detta om förbudslagens skadliga verkningar. Men förbudslagen har även givit lagstiftarna ett kraftiet slag i ansiktet, och pä samma gäng ett beaktansvärt direktiv att lagstiftarna böra mera rikta sitt arbete pä en ansvarslagstiftning än pä en förbudslagstiftning, ty genom en ansvarslagstiftning träffar man endast förseelser, men genom förbud träffar man lätt utom förseelsen även en mängd berättigade möjligheter till handling. I antytt avseende har förbudslagen 1 betänklig grad även lederat möjligheten för staten att pä länge kunna päräkna sädana ekonomiska fördelar av alkoholförsäljningen, som t. ex. vära grannländer i väster, ty vi hava genom förbudslaestiftning skapat ät staten en kraftig konkurrent uti de otaliga smugglare, som till först måste fås bort. Detta kan enligt mitt förmenande bäst förverkligas genom att staten och de nybildade alkoholbolagen icke i första hand sträva efter alltför stora vinster, utan hålla prisen så låga, att den olagliga handeln med alkoholhaltiga drycker blir mindre lockande och därigenom smäningom mäste upphöra. I antytt avseende bör staten även noga följa med de gällande pris pä varor, främst i Sverige, och hälla prisen nägot lägre här, ty annars fä vi allt fortfarande bära den största tungan för bekämpandet av smuggleriet. Säsom känt har ju värt experiment med förbudslagen äsamkat landet ärligen dryga kostnader, uppgäende till flera tiotal miljoner mark, som mäste fäs bort ur statsbudgeten. Då det här i riksdagen ofta framhållits till försvar för förbudslagen, att olaglig import av rusdrycker även sker i Sverige, trots att någon förbudslag där icke funnits, mä här i sanningens intresse framhällas, att värt experiment med förbudslagen även vällat Sverige stora svärigheter, ty det är självfallet, att dä spritfartygen varit ankrade pä halvvägs mellan Finland och Sverige, att smuoglarna vid lägligt till- Tälle även sökt marknad för sina varor i Sverige, där prisen pä rusdrycker är betydligt högre än prisen varit i värt land. Då riksdagen nu synes komma att frångå totalförbudet, och fä ett slut pä den olagliga rusdryckshandeln, är det av vikt att från första början gripa till de mest effektiva medel mot den olagliga handeln med sagda drycker, nämligen att hålla prisen sä låga att den olagliga importen blir mindre lockande. För att möjliggöra detta har statsutskottet, trots behovet av ökade inkomster för staten är påträngande, icke velat föreslå höjande av tullen eller de andra föreslagna skatteenheterna. Jag vill hoppas att statsrädet vid uppgörandet av verkställighetsförordningen även skulle begränsa kostnaderna inklusive vinsten för alkoholbolagen, att sagda kostnader icke onödigt höja varupriserna och ställa svärigheter i vägen att kunna bekämpa den olagliga handeln med rusdrycker. Av det sagda kan man möjligen draga den slutsatsen, att jag hyser den uppiattningen, att staten genom föreligeande lagändring har att päräkna stora ekonomiska fördelar och avsevärda förbättringar i fråga om alkoholförbrukningen. Så får man icke tolka min framställning, ty jag har sagt, att staten ieke bör i första hand påräkna alltför stora inkomster, utan fastmer hålla prisen så låga, att smugglingen fås bort. Och jag vill även tillägga att uti föreliggande lag ingår alltför stora inskränkningar 1 fråga om utskänkningen, vilka komma att inverka menligt på det ekonomiska resultatet. Vad åter beträffar förbrukningen av alkoholhaltiga drycker, är jag fullt övertygad om, att de berusades antal kommer att härefter mera framträda, ehuru konsumtionen av alkohol beräknad i 96 % styrka icke ökas. Det är de nuvarande smygsuparna, som i fruktan för straff för brott mot förbudslagen, härefter komma att framträda. Den stora fördelen som lagändringen medför är att det verkliga missbruket av rusdrycker öppet framträder och att förbrukningen av den råa alkoholen minskas till nytta för bevarandet av folkhälsan. Till sist vill jag uttala den förhoppningen, att den strid, som varit rådande under förbudslagens tid, mellan förbuds- och antiförbudsmän skall vara bilagd, och att vi skola finna en gemensam bas i arbetet för folknykterheten. Jag är fullt övertygad om att även de, som vid folkomröstningen gåvo sin röst mot totalförbudet, äro nykterhetsvänner och komma att skänka nykterhetsarbetet, både erkänsla och stöd, till välsignelse för oss alla, nu och i framtiden. Men tyvärr framgår av hr Kalliokoskis uttalande, att något gemensamt arbete mellan förbuds- och antiförbudsmän icke är att påräkna, ty han ställde sig på den fariseiska ståndpunkten, att förbudsfolket är bättre än andra, icke blott i detta livet, utan även i kristligt avseende djupare sett. Jag beklagar en dylik åskådning så djupt att jag avstår från att bemöta den.
Se, joka tosinäkökohtien valossa halusi etukäteen ennustella tapahtuneen kansanäänestysten tulosta, voi osua jotakuinkin oikeaan. Ohimennen tahdon sanoa, että omasta puolestani arvioin, kuten täällä yksityisessä kahvikeskustelussa silloin jo lausuin, kieltolain taakse jäävän vain noin 25 %, arvioidessani nimittäin maaseudun osanoton tulevan olemaan vielä pienemmän kuin se todellisuudessa oli. Kieltolain toteuttamisen heikkous on tosin yhdeltä ja voi sanoa suureltakin osalta ollut siinä, että sen valvonta pitkän aikaa melkein kokonaan keskitettiin maalle ja vasta lyhyen ajan sitä varsinaisesti on suoritettu myöskin merellä. Mutta sen suurin heikkous on sittenkin ollut siinä, ettei sillä ole ollut riittävää tukea kansan yleisessä raittiustahdossa. Kieltolain voimassapito esimerkiksi on viimeisiin asti ollut kahden suurimman puolueemme ohjelmassa, mutta käytännölliset syyt ovat pakottaneet näitäkin puolueita katsomaan tätä ohjelmansa kohtaa läpi sormien sillä tavalla, että ne esim. ovat valinneet kansanedustajiksi ja muihin luottamustehtäviin henkilöitä katsomatta siihen, miten itsekukin käytännössä on suhtautunut kieltolakiin. Täten on kieltolakikohtaa totuttu pitämään vähemmän oleellisena kuin muita ohjelmankohtia, samoin kuin kaikissa kansankerroksissa ja yhteiskuntaryhmissä on ollut lukuisasti niitä, jotka eivät ole katsoneet asiakseen noudattaa kieltolakia. Oli odotettavissa, että nämä ainekset, jotka yli 10 vuoden ajan olivat olleet pakotettuja tyydyttämään alkoholijuomahaluaan niin sanoakseni pöydän alta, riensivät kansanäänestyksessä äänestämään kolmannen vaihtoehdon eli kieltolain kumoamisen puolesta. Toisia jälleen johti samaan herätetyt toiveet väkijuomista tulevista suurista tuloista valtiolle ja kunnille, verojen laskemisesta, työttömyyden vähentymisestä y. m. sellaisesta. Ja lopuksi oli epävarmoihin omiansa tehokkaasti vaikuttamaan hallituksen selvä asettuminen kieltolakia vastaan, varsinkin kun useimmilla oli ympäristössään nähtävänä esimerkkejä siitä kuinka paljon ja kuinka julkisesti kieltolakia vastaan rikottiin ja kuinka huonosti salakuljetusta ja -kauppaa valvottiin tai voitiin valvoa. Tuloksena kaikesta voi sanoa, että kansanäänestyksen tuloksen ei olisi pitänyt kenellekään olla niin yllätyksellinen kuin se näkyy monille eri puolilla olleen. Ja edelleen pitäisi mielestäni nyt jokaisen yhtyä siihen tilanteen arviointiin, joka sisältyy talousvaliokunnan mietintöön liitetyn III:n vastalauseen perusteluihin, jonka vastalauseen ovat allekirjoittaneet edustajat Aaltonen, Lehtokoski, Penttala, Voionmaa ja allekirjoittanut, nimittäin niiden ensimmäisessä lauseessa ilmaistuun seuraavaan mielipiteeseen: ,On myönnettävä, että siinä tilanteessa, johon kansanäänestyksen kautta on jouduttu, väkijuomalainsäädäntö on järjestettävä pääasiassa siihen yleissuuntaan, jota hallituksen esityksessä on noudatettu.” Hallituksen esitys uudeksi väkijuomalaiksi vastaa pääpiirteissään sitä, mitä kansanäänestyksen kolmannessa vaihtoehdossa tarkoitettiin. Onkin tuntunut oudolta, että sanomalehdissä ja myöskin täällä eduskunnassa on esiinnytty melkein kaikkia säännöstelyjä vastaan sillä perusteella, että sanottu kolmas vaihtoehto kansanäänestyksessä sai niin ylivoimaisen enemmistön. On nimittäin huomattava, että yksinpä nekin, jotka järjestynein voimin ovat käyneet taistelua kieltolakia vastaan, ovat nimittäneet itseään täyskiellottomiksi eikä siis kokokiellottomiksi, jotapaitsi he muutenkin ovat ilmoittaneet kannattavansa määrätyllä tavalla säännösteltyä väkijuomaliikettä. Yksityiskohdista voidaan olla tosin eri mieltä, mutta. tosiasia on, että hallituksen esityksessä on pääpiirtein onnistuttu oikeaan, silloin kuin kerran on siirryttävä kieltolaista säännösteltyyn väkijuomaliikkeeseen. Eduskuntakäsittelyssä hallituksen esityk-seen tehdyistä muutoksista pidän oleellisimpana ja suurarvoisimpana sitä, että väkijuomain yleinen anniskelu on rajoitettu kaupunkeihin ja kauppaloihin sekä kielletty kapakkain perustaminen varsinaisiin maakyliin. En tiedä, onko ollut tarpeellista sallia sitä edes kauppaloissakaan, mutta pääasia on, ettei niitä kuitenkaan saada vapaasti varsinaiselle maaseudulle perustaa. Tätä on tosin puolustettu sillä, että sen kautta paremmin voitaisiin vastustaa salakauppaa maaseudulla. Asia kuitenkin lienee niin, että salakauppa voidaan saattaa hyvin vähiin, jos tahdotaan, mutta että yleisten anniskelujen järjestäminen kaikkialle maaseudulle tulisi sittenkin vaikuttamaan vielä paljon turmiollisemmin, kuin mahdollinen salakauppa, jota ei missään tapauksessa voida kokonaan lopettaa, jos ei järjestetä anniskelua jokaiseen pienimpäänkin kylään tai jokaisen työmaan ääreen. Jotta ei maaseutukuntia verotusedut houkuttelisi vaatimaan itselleen anniskeluoikeuksia ja painostamaan lain muuttamista siihen suuntaan, kannatin puolestani yritystä poistaa kaupungeilta ja kauppaloilta sanottu verotusoikeus, joskin muutosehdotus lopullisessa toisessa käsittelyssä oli sellaisessa muodossa, ettei sitä sellaisena voinut lopullisesti hyväksyä. Nythän muodostui jako sellaiseksi, että kaupungit ja kauppalat saavat verotustulonsa ja maalaiskunnat 30 % alkoholiliikkeen tuloista, joita ei kuitenkaan kahtena ensimmäisenä vuotena lainkaan jaeta, niin että eräänlainen tasapuolisuus on lakiehdotuksessa tässä suhteessa toteutettu. Oikeinta periaatteellisesti olisi ollut, ettei kuntia yleensä olisi etusiteillä yhdistetty uuteen väkijuomajärjeste!mään, mutta eduskunnassa ovat periaatteet saaneet väistyä hetkellisten hyötynäkökohtien tieltä. Epäonnistuneimmaksi kohdaksi muuten uudessa laissa mielestäni jäivät säännöstelevästä alkoholiliikkeestä saatavien tulojen jakoperusteet yleensä. Niinkuin niitä ei olisi lainkaan pitänyt jakaa kunnille edellämainitsemastani syystä, olisi joka tapauksessa pitänyt määrätä, että kuntien olisi käytettävä osansa yleishyödyllisiin tarkoituksiin, mutta suuressa valiokunnassa tuli tämä tärkeä määräys poistetuksi eikä eduskunnassa loppukäsittelyssä voinut enää asiaa auttaa. Minusta näyttää, että suuressa valiokunnassa tämä poistaminen on tapahtunut erehdyksestä eräiden suuren valiokunnan jäsenten taholta. Vielä tärkeäm.pää olisi kuitenkin ollut, että valtiolle tulevien alkoholitulojen käyttö olisi rajoitettu siihen tapaan kuin meidän sosialidemokraattien taholta ehdotettiin. Täytyy kuitenkin voida toivoa, että näitä näkökohtia alkoholitulojen jaossa yhtä hyvin valtion kuin kuntien budjetteja tehtäessä otetaan varteen. Vielä olisin pitänyt toivottavana, ettei kotiviinien valmistamista olisi lailla hyväksytty. Väitetään tosin, että tämä tapa on tullut hyvin yleiseksi maassa, niin ettei sitä lainsäädöksellä voitaisi lopettaa. Mutta ilmeistä kuitenkin on, että tästä samoin kuin kotipoltosta olisi päästävä. Ja kun kerran tullaan pitämään kaupan luonnonviinejä sekä tehdasmaisia marja- y. m. viinejä, ei kotiviinien valmistusta koskevan kiellon noudattaminen mielestäni olisi keneltäkään vaatinut kovinkaan raskasta uhrausta. Lakiehdotuksen muihinkin yksityiskohtiin voi tehdä huomautuksia ja niistä olla eri mieltä. Tämän lain laadinnasta on sanottu, että siinä herrat ovat pitäneet huolta työmiehistä ja työväen edustajat herroista. Kaikenlaisissa liikemies- y.m. kokouksissa ja samalta taholta eduskunnassa on valitettu esim. sitä, että viinakaupat suljetaan niin aikaisin, etteivät työmiehet kerkiä työstä palatessaan viinaostoksille ja että anniskeluliikkeiden liian monina päivinä suljettuna pitäminen tuottaa vaikeuksia niille, jotka eivät voi ostaa suurempaa määrää yhdellä kertaa, mitkä seikat lisäisivät salakauppamahdollisuuksia. Toiselta puolelta ei ole tahdottu vaikeuttaa varakkaamman väen samoin kuin huvimatkailijain jotenkin vapaata väkijuomien saantia, niitä kun voi saada kotiin varastoonkin melkein kuinka paljon vaan, joskin suurempia määriä vasta poliisin luvalla. Mutta pääasianahan alkoholilainsäädännössä onkin suojella vähävaraisempia aineksia, joiden keskuudessa alkoholismi ainakin näennäisesti tekee suurinta tuhoa, joskin myöskin löytää sellaisia varsin varakkaita ja eteviä sukuja, jotka alkoholismin vaikutuksesta jo läheisissä seuraavissa polvissa ovat rappeutuneet. Lopuksi haluan vielä huomauttaa siitä, että, kun nyt siirrytään uuteen vaiheeseen alkoholipolitiikassa maassamme, nyt saavat astua aisoihin ja ottaa vastuun järjestelmästä ne ainekset, jotka täyskiellottomien ryhmänä tai muulla tavalla ovat toimineet kieltolain kaatamiseksi. Jokainen juopuneiden aiheuttama epäjärjestys nykyjään niin rauhallisilla rautatiematkoilla y. m.s. sekä alkoholilainsäädäntöä vastaan tapahtuneet rikokset j.n. e. tapahtuvat nyt heidän vastuullaan. Mitä taas aktiiviseen raittiusväkeen tulee, näyttävät kieltolain vastustamisessa toimineet ainekset nyt ottaneen itselleen oikeuden röyhkeästi heittää likaa niiden silmille,. jotka aktiivisesti ovat toimineet raittiuden ja samalla kieltolain hyväksi, jopa yrittä-. vät melkein riistää heiltä yleisen kansalais luottamuksen. Katson tämän vuoksi olevan: syytä lausua julki mielipiteen, jolla varmastikin on laajalti kannatusta maassa, nimittäin että aktiivinen raittius- ja kieltolakiväki on kuluneina vuosina tehnyt suuriarvoista itseuhrautuvaa työtä, jonka arvoa ei voida punnita vielä tällä hetkellä ja jota ej varsinkaan yleisellä kansanäänestyksellä voida ratkaista, vaan tulee jälkipolvien arvostelu siitä olemaan varmastikin aivan toinen. Toivoa täytyykin, että aktiivinen raittiusväki, tuo kansan siveellinen selkäranka. edelleen uusissakin oloissa uhraisi harras-. tuksensa ja voimansa kansan raittiustahdon ja raittiustietoisuuden kehittämiseksi. Työmaa tulee varmastikin uudessa vaiheessaan laajenemaan. Kuten jo puheeni alussa huomautin, ei nykyisessä tilanteessa voi ajatellakaan kieltolain säilyttämistä, vaan on käsiteltävänä oleva ehdotus erinäisistä puutteellisuuksistaan huolimatta hyväksyttävä. Voin ilmoittaa, että myöskin sosialidemokraattinen. eduskuntaryhmä on asettunut tälle kannalle. Ed. Kalliokosken lausunnon johdosta toimitettavasta avoimesta äänestyksestä ja sen merkityksestä huomautan, ettei sillä asialla, kuinka tämän lain hyväksymisestä taikka hylkäämisestä kukin tulee äänestämään, ole mitään merkitystä siinä mielessä, että se jollain tavoin jakaisi edustajat vuohiin ja lampaisiin. Raittiuskysymys on ennenkaikkea sosialinen kysymys ja siinä mielessä on myt ratkaistava, olisiko kieltolailla raittiuden kannalta kaiken tapahtuneen jälkeen edes sitä merkitystä, mikä sillä on ollut. Minä voin sanoa, että monet meistä, jotka olemme henkilökohtaisesti raittiuden kannalla ja myöskin pidämme kieltolakia tehokkaimpana suojeluskeinona kansalle väkijuomain turmiollisuutta vastaan, mikäli sillä on niin voimakas tuki kansan keskuudessa, että sen toimeenpanoa voidaan valvoa, emme nykyisessä tilanteessa näe olevan mahdollisuuksia kieltolain voimassapidolle emmekä senvuoksi paljaan periaatteen vuoksi äänestä sen puolesta. on, että kansan mielipide tapahtuvan raittiustyön ja saatavien kovien kokemuksien johdosta piankin voi jälleen kääntyä kielto-lain puolelle, mutta minä tahdon kuitenkin varoittaa siitä, ettei kieltolain tielle uudel-leen lähdetä, ennenkuin asialla on takanaan niin voimakas ja määrätietoinen kansan enemmistön tahto, että se myöskin voidaan pysyttää voimassa. Käsitykseni on se, että nyt hyväksyttävä laki sen eräissä yksityis-kohdissa piankin on muutettava, mutta ny"kyisessä tilanteessa on se mielestäni hyväksyttävä siksi lähtökohdaksi, jolta nyt täytyy voida toiminta aloittaa.
Vasemmalta: Hyvä!
Herra puhemies! Tänään tahdotaan nähtävästi eduskunnassa hävittää noin 70 vuoden kamppailujen tulos. Ja minä pelkään, että kun se laki astuu voimaan, joka nyt on käsiteltävänä, -niin silloin tilanne Suomessa myöskin tulee samanlaiseksi, kuin tilanne oli noin 60—70 vuotta sitten. Viinan menekki oli erään siejunpaimenen kirjelmän mukaan silloin kaupungeissa niin suuri, että monessa polttimossa tuskin ennätettiin valmistaa viinaa, niin paljon kuin olisi tarvittu. Jokaisessa kaupungissa oli monta ja suuremmissa kau-pungeissa oli kymmenittäin viinapuoteja ja Toinen asia samaan aikaan tuskin kannatti pitää yhtä ainoata kirjakauppaa. Koko Hämeen läänissä oli yksi ainoa kirjakauppa, eikä se ainoakaan olisi pysynyt pystyssä yksinomaan suomenkielisen kirjallisuuden myynnillä. Samaan aikaan kun kapakat Suomessa kukoistivat, kituivat maamme suomenkieliset lehdet, kirous lisääntyi ja vankilat täyttyivät. Tällainen oli tilanne noin 60—70 vuotta sitten ja ne, jotka surivat tätä maan tilannetta, ne alkoivat silloin vaatia kieltolakia maahan. Ja jo vuoden 1863 historiallisilla valtiopäivillä esiintyi ensi kerran —väkijuomakiellon vaatimus. Se uudistettiin v. 1885 ja kansa vaati joukkoanomuksilla väkijuomain kieltoa ja joka vuosikymmen esiintyi uudestaan ja uudestaan kieltolain vaatimus. Se ei ole siis mikään tilapäinen ilmiö, kieltolaki Suomessa, vaan se on sitkeäin, uupumattomain ponnistusten tulos, ja Suomen kansa on itse sitä vaatinut yhä uudestaan ja uudestaan. 1888 anoi 146 kuntaa kieltoa ja 1898 valtiopäivillä vaadittiin jälleen kieltoa ja 305 kuntaa oli silloin yhtynyt alkoholikieltoanomukseen. — Vapaaehtoisessa äänestyksessä äänesti silloin 163,687 kansalaista kiellon puolesta ja vain 4,921 äänestäjää puolsi silloista tilannetta. V. 1904 vaati pappis- ja talonpoikaissääty kunnalliskieltoa ja 1907 v. valtiopäivillä, josta täälläkin on mainittu, hyväksyttiin kieltolaki. Mutta Suomen hallitus kieltäytyi silloin sitä vahvistamasta ja 1909 hyväksyttiin uusi kieltolaki, mutta Suomen — suuriruhtinas, Venäjän keisari, kieltäytyi vahvistamasta tätä lakia. Oli uusi kansanäänestys ja toisissa paikoissa jopa 97 % äänesti kieltolain puolesta ja tämän uudistetun painostuksen johdosta valtiopäivät vihdoin 1919 hyväksyivät kieltolain. Nyt Suomen eduskunta tahtoo tämän kieltolain kumota. Saatiin aikaan hallituksen avulla kansanäänestys, ja kun tuhansia kertoja oli maan sanomalehdissä toitotettu muka kieltolain turmelevaa vaikutusta ja tuhansia kertoja oli esitetty, kuinka kalliiksi se tuli, ja kuinka, jos se kaadetaan, suuret helpotukset tulevat sekä taloudellisesti että siveellisesti. Niin, kun uudestaan ja uudestaan tämä sama väite esitettiin, niin — silloin toiset alkoivat epäillä, ja kun se uudistettiin ja uudistettiin, niin, samoinkuin kiveenkin tulee kolo, jos aina vain siihen tiputetaan yhä uudestaan ja uudestaan nestettä, niin tämä uudistettu epäilemään ja vihdoin epäilyjen aikansa vaikutettua saatiin heidät vetämään viivansa kolmanteen vaihtoehdotukseen. Ja tämän äänestyksen perusteella, jossa kuitenkin noin 25 % Suomen kansasta äänesti voimassaolevan kieltolain puolesta, eduskunta nyt aikoo kumota kieltolain. Ja näyttää siltä, että tässä Suomen eduskunnassa ei ole edes 25 %, joka enää uskaltaa äänestää kieltolain puolesta. Suomen eduskunnassa, samassa eduskunnassa, jossa oli vielä muutamia kuukausia sitten koko joukon toistasataa edustajaa, jotka sanoivat olevansa lujasti vakuutettuja kieltolain oikeutuksesta, nyt muutaman kuukauden kuluttua ne ovat valmiit kumoamaan tämän lain, enkä minä ymmärrä, kuinka ihmisen vakaumus jostakin asiasta voi tällä lailla muuttua, kun ei ole minusta minkäänlaista sellaista tapahtunut maassamme, joka oleellisesti olisi osoittanut, että kieltolaki ei olisi sama kuin ennen ja ettei myöskin Suomen kansa tarvitsisi sitä kieltolakia yhtä hyvin kuin ennen. On sanottu, että kieltolaki on demoralisoinut Suomen kansan, mutta minä pyydän kysyä, jos me tarkkaamme niitä 12 vuotta, jolloin kieltolaki on ollut olemassa ja jotka ovat olleet maailmanhistoriassa kohtalokkaimpia ja vaikeimpia vuosia, kuinka Suomen kansa on kestänyt näinä 12 vuotena kieltolain olemassaoloaikana. Onko tämä kansa osoittanut, että se on demoralisoitunut niin peräti, että siinä ei ole — ja niin luulisi, jos on kuunnellut kieltolain parjaajia, — ettei tässä kansassa enää olisikaan muuta kuin siveettömiä juoppoja ja aivan pilaantuneita ihmisiä. Sillä jos on lukenut meidän lehtiämme ja kuunnellut puheita, niin olisi luullut, että tämä Suomen kansa on niin pilaantunut, niin kerrassaan turmeltunut, ettei se pysty enää yhtään mihinkään. Kieltolaki on muka sen täysin pilannut, ja kuitenkin tämä kansa vuosina, jolloin on kansojen täytynyt taistella olemassaolostaan, jolloin on ollut taistelu elämästä ja kuolemasta, vuosina maailmanhistoriassa, jotka ovat olleet ainutlaatuisia, tänä aikana on Suomessa ollut kieltolaki voimassa ja Suomen pieni, köyhä, etäinen kansa, jonka maa on suuren osan vuotta lumen ja jään peitossa, tänä samana aikana on Suomen kansa mitä kohtalokkaimpina vuosina kestänyt ja voinut kilpailla rikkaampien ja suurten ja mahtavien kansojen kanssa, eikä ole sortunut. Se —Väkijuomalaki. on kestänyt sekä taloudellisesti että siveellisesti. Jos siis olisi ollut tuo puhe oikea, että kieltolaki on kokonaan tärvellyt Suomen kansan, silloin olisi saatu kaivaa hauta tälle kansalle näiden 12 vuoden kuluessa. Minä olen varma siitä, että ellei meillä olisi ollut sellaista suojaa heikoille, kuin on kuitenkin kieltolaki ollut, niin huonommin Suomen kansa olisi kestänyt näinä vaikeina, ylen vaikeina vuosina. Kieltolaista on varmasti annettu väärä arvostelu. Ne, jotka ovat antaneet ulkomaille vääriä tietoja Suomen kansan tilasta kieltolain aikana, ne ovat tehneet rikoksen Suomen kansaa vastaan. Sillä Suomen kansa ei ole demoralisoitu näinä kahtenatoista vuotena, niin että se olisi ansainnut sellaista arvostelua ulkomaiden lehdissä ja myös oman kansan keskuudessa kuin se on saanut nyt viime vuosina, jotka nyt on meidän takanamme. Ja kun nyt astutaan uutta ajanjaksoa kohti ja astuu se paperi voimaan, mikä nyt tarjotaan Suomen kansalle lain muodossa, saadaan nähdä kestääkö Suomen kansa yhtä kunniakkaasti kuin se on kestänyt näinä 12 vuotena. En ole huomannut, että Suomen kansan olisi tarvinnut hävetä kun on ollut ulkomailla suurilla kilpa-areenoilla ruumiillinen kilpailu. Kuitenkin, jos olisi totta, mitä kieltolain vaikutuksesta on sanottu, niin siellä olisi vain ollut joitakin vetelyksiä, sellaisia tärveltyneitä vetelyksiä, turmeltuneita olijoita, jotka eivät olisi voineet muuta kuin kontaten juosta. Mutta siinä on juossut ja muuten urheillut moni Suomen poika joka on voittanut suurten ja mahtavienkin kansojen poikia. Kuinka voi olla mahdollista, että sellaisesta maasta voi lähteä sellaisia kilpailijoita, kun sen kansa on turmeltu kieltolain kautta. Ehkä edustaja von T'renckell voisi vastata siihen.
Eduskunnassa naurua.
Minä mäen jo silmieni edessä näyn. Helsingissä tulee väkijuomapuotien eteen suuret jonot ja maaseudulta saapuu myös viinanjanoisia ostajia suuret määrät ; ja on Ikävää että tuo jono suuntautuu, ei johonkin kauppaan, jossa joku luvattomasti, salakähmäisesti ja varkain myy tuota turmiollista nestettä, vaan että valtio hoitaa niitä puoteja, joihin sadottain ja tuhansittain lekkereitä ilmestyy jonoon. Nyt tulee todennäköisesti niin paljon viinanhaluajia kun tämä laki astuu voimaan, että tulee alussa olemaan vaikea tyydyttää kaikkea sitä viinanjanoa mitä on provosoitu — esiin.
Ed v. Frenckell: Kenen taholta provosoitu?
Ed von Frenckell on yksi niitä, jotka ovat provosoineet,
Kduskunnasta: Löytyy toinenkin vielä!
sillä edustaja Päivänsalo ei kyllä olisi avannut ainoatakaan viinapuotia.
Eduskunnassa naurua.
Fivät ne jotka nyt ovat tämän lain syntyyn myötävaikuttaneet voi koskaan vastata siitä turmeluksesta, minkä tämä laki aikaansaa. On kyllä sanottu että kokeillaan. Mutta sielut ovat liian kallista tavaraa. kokeiluesineiksi. Suomen kansa, köyhä kansamme, on liian kallis, jotta sitä pantaisiin eksperimenttiobjektiksi. Jos olisi kysymys vain joistakin markoista, jostakin puusta tai kivestä tai vaikka kullasta ja hopeasta, niin voisi vielä eksperimentteerata, voisi kokeilla mikä tulos on siitä tai tästä. Mutta kun pannaan tuo väreilevä, köyhä ahdistettu kansa (kokeilun esineeksi, jotta toiset voisivat kokeilla, kuinka se reagoi viinaa vastaan, niin se minusta on vastuutonta. Sillä kyllä minä tiedän sen jo edeltäkäsin, että jos Suomen kansa pannaan tuohon kiusaukseen, siihen hirvittävään kiusaukseen, että tarjotaan halvalla viinaa, niin se ehdottomasti lankeaa. Ja minusta ei olekaan se kansarukka, joka lankeaa tuohon kiusaukseen, ei sitä ole kivitettävä. Mutta ankarasti arvosteltavat ovat ne, jotka virittävät semmoisen hirveän paulan, että toinen ihminen ihan lankeaa siihen, niin ettei hän siltä voi nousta. Se on kamalan raskasta, sillä me kuulemme sanassa, että sille, joka viettelee yhtä ainoata mäistä pienimmistä, olisi parempi, että myllynkivi olisi ripustettava hänen kaulaansa, kuin että hän viettelisi yhtä ainoaa näistä pienimmistä. Katselin Galilean meren rannalla Kapernaumissa niitä hirveitä myllynkiviä, jotka vielä ovat jälellä näiltä ajoilta jolloin mainitut sanat lausuttiin ja kun nyt ajattelin kieltolain kaatamista ja viinan vapaaksi päästämistä, niin tulevat uudestaan silmieni eteen nuo hirvittävät myllynkivet. $illä siinä tulee viettelys niin kauhean suureksi, että monet heikot sortuvat ihan varmasti. Tämä kiusaus, on suurempi kuin mitä heikot ihmiset voivat kestää. Toiset voivat sanoa ja ' ajatella niin, että minkäs sille tekee, antaa niiden heikkojen sitten sortua. Niin, jos meillä on se elämänkäsitys, että heikot kuolkoot, heikot saavat kuolla. Sehän oli pakanauskontojen käsitys. Jos oli heikko lapsi, niin se heitettiin menemään, sillä se oli liian heikko kestääkseen. Mutta kristinusko on toisella kannalla. Se suojelee niitä heikkoja, se suojelee ja varjelee kaikkein heikointa ja vaivaisintakin. (Vasemmalta: Mutta leivän!) Ja sentähden minusta on surkea erehdys tällaisen lain hyväksyminen. Ja kun näin on, niin en voi omantuntoni vuoksi mitenkään myötävaikuttaa tämän lain hyväksymiseen. Kun tullaan kerran huomaamaan, mitä tämä laki on saanut aikaan Suomen kansassa, silloin monella niistä edustajista, jotka nyt ovat olleet myötävaikuttamassa tämän lain hyväksymiseen, nähdessään, miten juopot hoipertelevat pitkin katuja, tulee hirveän paha olla. Enkä ymmärrä kuinka ne punastumatta voivat kohdata niitä Suomen kansalaisia, jotka heidän hyväksymänsä lain tähden menevät turmioon heidän silmäinsä edessä Täällä jo ilmoitettiin yhden ryhmän puolesta, että he aikovat hyväksyä tämän lain, siis he asettuvat vastaamaan tästä laista. Meitä varmaankaan ei ole monta, jotka uskallamme nyt vastustaa tätä lakia, sillä yleensä on vähän niitä, jotka uskaltavat kulkea virtaa vastaan. Maailmassa on enimmäkseen niitä, jotka kulkevat virran mukana hurraa-huutojen kaikuessa, mutta kerran ne hurraahuudot ja ne ilonilmaukset, jotka tämän lain hyväksyminen nyt aikaansaa ja nostattaa, kerran ne muuttuvat kyyneleiksi. Vastustan, herra muhemies, tämän lain hyväksymistä.
Eduskunta on tänään storittanut tehtävää, joka on raittiusväelle ja jokaiselle kansan ystävälle murheellista nähdä. Kieltolaki tullaan epäilemättä tämän [keskustelun päätyttyä virallisesti kumoamaan. Tilalle tulee laki, joka avaa valtion viinakaupat. Väkijuomat vapautuvat siitä yhteiskunnan kirouksesta, jossa ne ovat olleet 12 vuotta. Minkälaiset ovat sitten ne tulevaisuuden näköalat, jotka nyt avautuvat? Juoppous tulee lisäytymään. Ja miksi? Ensinnäkin: väkijuomien hinnat tulevat suunnattomasti alenemaan, sillä hyväksyttävänä oleva laki lähtee siitä edellytyksestä, että taistelua laitonta väkijuomaliikettä vastaan on käytävä hintakilpailulla. Tunnettua on, että maaseudulla ja yleensä sisämaassa on nykyjään salakaupassa oleva spriin hinta huomattavan korkea. Laillinen halpa wiina tulee siellä epäilemättä suuressa määrässä tunkemaan pois salakuljetusspriitä tieltään, mutta väkijuomien käyttäminen ehdottomasti lisääntyy. Jos valvonta maaseudulla heikkenee, joka on luonnollista, silloin salakuljettajien tavaralla on riski pienempi ja ee saa jälleen kilpailumahdollisuuksia. Väkijuomien saanti on koetettu tehdä tällä lailla mahdollisimman helpoksi. Siinä suhteessa on täällä eduskunnassa avattu viinakauppojen ja kapakkojen ovia, jopa eräässä suhteessa leveämmällekin kuin mitä hallitus ehdotti. Väkijuomien ostajista ei tule minkäänlaista kontrollia; voi ostaa ja toiselle lähettää, korvausta ei saisi kylläkään ottaa, mutta sitähän ei kukaan valvo. Hotelleista muodostuu julkiset kapakat maaseudulla. Varastossa voidaan pitää suunnattomia määriä väkijuomia — 5 henkisissä perheissä yli 100 litraa, poliisiviranomaisen antamalla todistuksella vieläkin suurempia varastoja. Tällaisista varastoista leviää humalaa jo suunnattomasti ja niistä on myöskin helppo trokata. Väkijuomien saanti maaseudulla käy nopeasti nykyisillä kulkuneuvoilla. Näin ollen se tulevaisuudenkuva, joka silmiemme eteen nyt aukenee, on eritt täin synkkä. On selvää, että silloin kuin juoppous ja juomatapa laajenee, silloin myöskin kaikki väkijuomien aiheuttamat turmiolliset seuraukset lisääntyvät. taakkaa kannettavakseen. ja kurjuutta tuo viina aina tullessaan. Yhteiskunta saa lisää . Onnettomuutta ' keen historia osoittaa, että se linja, jonka suuret esitaistelijat Matti Helenius-Seppälä ja A. A. Granfelt viitoittivat, on ainoa päämäärään johtava tie ja siitä ei voida poiketa, puhaltakoot vaikkapa voimakkaatkin vastatuulet. Raittiusväki ei voi jättää valtiota rauhassa tekemään finanssilaskelmia väkijuomatuloista. Meidän taholtamme tullaan edelleenkin vaatimaan valtion voimatoimenpiteitä kuningas alkoholia vastaan. Kokemus on osoittanut, että yksilö on heikko, alkoholi on voimakas. Valtion ja yhteiskunnan velvollisuus on turvata jäseniään. Alkoholikysymys jää edelleenkin yhteiskunnalliseksi kysymyk seksi. Sen ratkaisemiseksi on myös edelleenkin käytettävä: ensinnäkin lainsäädäntöä ja valtion voimatoimenpiteitä, toiseksi kasvatustyön avulla juomatavan pois kitkemistä, ja vihdoin kolmanneksi yhteiskunnallisten olojen muuttamista sellaisiksi, etteivät ne enää synnytä juomahimoa ja juomatapaa. Tämä on se linja, jolta me emme voi poiketa. Minulle vastataan, että kieltolain aikana Suomen kansa on saanut sellaisen lukkarikoulun, kuten ed. Tulenheimo nimitti, että sille tielle ei enää lähdetä. Minä en halua enää virittää väittelyä kieltolain vaikutuksista ja aikaansaannoksista, sillä minut tällä hetkellä murskataan kansanäänestyksen antamalla tuomiolla. Minä tosin voisin sivumennen mainita, että kotikyläni kansakouTarpeetonta on kai kosketella niitä esteitä, joita tämä n.s. uusi aika tuo varsinaiselle kansansivistystyölle, joka nyt laajalle levinneenä vaikuttaa nuorison keskuudessa. Joutaako nuoriso enää opintokerhoihin ja aatteellisten harrastusten pariin. Ei, ellei sitä voida varjella väkijuomilta. Ainoaksi suojamuuriksi jää vakaumuksellinen raittiustyö, raittiusvakaumuksen ja tiedon kasvattaminen. Kuinka tuloksellista se tulee olemaan, sitä on vaikea lähteä arvailemaan. Laillinen väkijuoma tulee repimään toiselta puolen sen, minkä raittiuskasvatus saa aikaan. Voiko nyt raittiusihminen näiden tulevaisuuden näköalojen vallassa luopua niiltä linjoilta, joilla raittiustaistelua on jo yli neljännesvuosisadan maassamme suoritettu. Voidaanko jättää yhteiskunta rauhaan ja siirtyä yksinomaan persoonallista kasvatustyötä suorittamaan. Suomen raittiusliiklussa vielä viime talvena oli sellaisia oppilaita, jotka eivät vielä koskaan olleet nählaisia koululapsia ensi talvena, minä epäilen sitä. Kansanäänestyksen antama tulos ei voi muuttaa raittiusväen pyrkimystä ja päämäärää. Se on eetillinen kysymys ja sitä ei voi mikään tilapäinen, eri intressejä takaa-ajava joukko kumota. Siksi, arvoisat herrat, joskin olemme tilapäisen tappion kärsineet, pyrkimyksemme jäävät entisiksi. Kun laillisen alkoholin tuhot tulevat näkyviin, silloin taasen tarvitaan meitä. Pyrkimyksemme saa entistä suurempaa vastakaikua, sillä minulla on uskoa Suomen kansan tulevaisuuteen. Se ei voi hukkua viinavirtaan. Enää emme elä siinä ajassa, jolloin viinasta oli uskottu löydetyn ,,elämän eliksiirin””, elämänveden. Se on ja pysyy kuolemanvetenä. lankaikkisesti ei myöskään taantumus kestä. Senkin pohja kerran löytyy. Työväenluokka tulee ajan iskuista varmasti voittajana selviytymään. Sen tuoma lisävoima merkitsee jälleen uutta jaksoa yhteiskunnallisessa alkoholikysymyksessä. Vaikkakin kieltolaki nyt kaatuu, niin kieltolakiaate elää. Kieltolaki on mahdollinen ja se voidaan laajojen kansalaispiirien myötävaikutuksella toteuttaa. Kokemukset oppaanamme voimme tulevaisuudessa uuden kieltolain saavuttaa ja silloin osaamme sen myöskin pitää. Mitä tulee sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kantaan, niin ryhmä on tosin päättänyt, että sen nimessä ei hylkäävää ehdotusta tehdä, mutta ryhmän jäsenille on jätetty vapaat kädet lakiehdotukseen suhtautumiseen nähden. Minä en voi hyväksyä tätä esillä olevaa lakia. Se on väärällä perustalla. Minä kannatan sen hylkäämistä. Kieltolaki kaatuu. Eläköön kieltolaki!
Herra puhemies! Vaikka esillä oleva lakiehdotus kaikista vastaväitteistä huolimatta kaiken todennäköisyyden mukaan tuleekin hyväksytyksi, niin kuitenkin, kun lakiehdotuksen hyväksymisellä luullakseni tulee olemaan hyvin kohtalokas vaikutus kansamme tulevaisuuteen, haluan vielä tässä tilaisuudessa esittää muutamia ajatuksia ja näkökohtia niiden harkittavaksi, joille edesvastuu tämän lain seurauksista tulee lankeamaan. Koko sen ajan, kun kieltolaki on ollut voimassa, on niiden taholta, joiden yksityistä vapautta kieltolaki on rajoittanut, koetettu järjestelmällisesti levittää ja kansan keskuuteen kasvattaa sellaista käsitystä, että kieltolaki olisi sellainen poikkeuslaki, jota ei tarvitse kunnioittaa niinkuin muita lakeja ja jonka rikkominenkin on pikemmin kunnia-asia kuin rikollinen teko. Samoin on niitä kansalaisia, jotka ovat asettuneet kieltolakia tukemaan, järjestelmällisesti häväisty ja heihin kohdistettu mitä siivottomin häväistysryöppy. Ja tällä lain halveksimisella on epäilemättä ollutkin hedelmää kantava vaikutus siinä määrin, että lain kunnioitus on maassa niin turtunut, että se tuskin lienee koskaan ennen meidän maassamme ja meidän kansamme keskuudessa ollut niin alhaalla kuin nykyjään. Ja samalla kun lain kunnioitus on hävinnyt on uusi oikeustajunta, jonka mukaan jokainen saa tehdä mitä tahtoo, levinnyt niin arveluttavan laajoihin piireihin, että oloja maassamme ei liene kukaan enää halukas väittämään, että ne olisivat sellaiset kuin mitä olojen pitäisi lainalaisessa oikeusvaltiossa olla. Kieltolain vastustajat ovat väittäneet, että kaikki se paha, mikä meillä on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut, on kieltolain aiheuttamaa, ja vakuuttavat, että kun kieltolaki kumotaan ja väkijuomaliike päästetään vapaaksi, niin kaikki paha häviää maastamme heti niinkuin routa keväällä. Niinpä kirjoitti m. m. Vaasa-lehti pääkirjoituksessaan tammikuun 19 päivänä seuraavat paljon lupaavat sanat: , Ilman muuta on nähdäksemme selvä asia, ettei valtion varoilla enää tämän jälkeen kieltolain mentyä kumoon kannateta sellaisia järjestöjä kuin Kieltolakiliitto äänenkannattajineen yhtä vähän kuin raittiuslautakuntia, jotka ovat perustetut valvomaan kieltolain noudattamista. Niinikään vapautuu valtio monenlaisista muista varsin huomattaviin summiin nousevista menoista t. s. laitoksista, virkamiehistä, — kaikenlaisista — neuvojista, : kieltolakipoliisista ynnä muista, joitten palkkaukset ja ylläpitokustannukset voidaan tämän jälkeen siirtää kansanraittiuden edistämistoiminnan käytettäväksi.”” Sellaiselle henkilölle, joka on asettunut kieltolain suhteen samalle kannalle kuin muidenkin lakien suhteen ja joka on katsonut kansalaisvelvollisuuteensa kuuluvan antaa järjestysvallalle kaikkea sitä tukea ja kannatusta kieltolain valvonnan suhteen, mitä he ovat olleet halukkaat vastaanottamaan, on nyt kyllä hyvin vapauttavaa kuulla sitä varmuutta, millä käsillä olevan lain kannattajat valmistuvat lakia vastaanottamaan, sillä sehän merkitsee sitä, että myöskin vastuu tämän lain kaikista seurauksista tulee lankeamaan yksinomaan heille, joten ainakin minä henkilökohtaisesti voin hyvällä omallatunnolla pestä käteni ja vapauttaa itseni kaikista muista velvollisuuksista tämän lain noudattamisen valvonnan suhteen kuin niistä, mitä voimassaolevat lait kansalaisvelvollisuutena velvoittavat. Ja kun tämän uuden lainsäädännön kannattajien taholta on luvattu väkijuomaliikkeen alkaessa niin tavattoman paljon muuta hyvää, niin voikin tässä nyt levollisesti jättää koko väkijuomaliikkeen heidän hoidettavakseen ja alkaa odotella sitä hyvää, jota meille kaikille on niin runsaalla mitalla luvattu kun vain kieltolaki kumotaan. Ja ettei totuus unohtuisi pyydän saada tässä esittää muutamia niistä viimeisistä vekseleistä, joita kieltolain vastustajat ovat lupauksensa takeeksi tunnustaneet. Sanottu Vaasa-lehti kirjoitti 16 päivänä joulukuuta m. m, seuraavaa: , Kauroista ei nyt tahdo saada enää mitään hintaa kun autot eivät syö kauroja, mutta kauraviinaa siitä voidaan tehdä virolaisen ja saksalaisen spriin tilalle ja ohraa menee suuret määrät oluttehtaille maltaiksi. Maanviljelijöiden kannalta olisi kieltolain poistaminen edullista senkin tähden, että silloin aukenisi maantuotteille suuri ja vakinainen menekki ja huonompi vilja menee kaupaksi”. Ja sama lehti kirjoitti 22 päivänä joulukuuta: ,Syy, miksi kieltolaki on kumottava, on se, että valtio saisi siitä tuloa ainakin 300—400 milj. markkaa vuodessa, ja se merkitsee valtion pussissa niin paljon, että veroja voidaan varmasti alentaa.” Edelläolevanlaisia kieltolain vastustajien hyväksymiä vekseleitä voisin esittää melko suuren pinkan, mutta koska ne vekselit eivät ole langenneet vielä maksettaviksi, niin ei liene niitä syytä tässä kaikkia esitellä. Jään vain toivomaan, että kun ne lankeavat maksettaviksi, että niiden hyväksyjät ja asettajat lunastavat ne niinkuin ainakin kunnianmiehet, eivätkä siirrä niiden lunastamista niiden naisten maksettavaksi, jotka joukkoadressilla viime vuonna anoivat tasavallan herra presidentiltä sellaisia toimenpiteitä, että kieltolaki tulisi kumotuksi. Melkoisella tyydytyksellä on myöskin voinut merkitä, että kieltolain vastustajat ovat nyt yhtäkkiä saaneet niin voimakkaan raittiusharrastuksen, että kieltolain vastustajat vakuuttavat miltei kaikkien entisten väkijuomain nauttijainkin tulevan tekemään oikein todellista raittiustyötä, ja kun herra sosialiministerikin toivoi tämän lain lähetekeskustelussa niin tavattoman hyviä tuloksia niiltä uusilta raittiustyön tekijöiltä, niin voinee raittiusväki tässäkin suhteessa hyvin luottavasti odottaa tulevaisuudelta verrattain paljon. Tähän luottavaan odotukseen voi raittiusväki jäädä siitäkin huolimatta, vaikkakin nämä henki- i i i löt, jotka nyt lupaavat ruveta tekemään rattiustyötä, ovat tähän asti tunteneet itsensä tähän työhön niin heikoiksi, että useat heistä ovat minullekin sanoneet, etteivät he voi raittiustyötä selvin päin tehdä. Minkälaisia toimintamuotoja uudessa raittiustyössä tullaan suorittamaan, siitä antaa Vaasa-lehti pääkirjoituksessaan tämän kuun 9 päivänä seuraavia suuntaviivoja: ,,Lainsäädännön ohella tuleekin juuri vapaalla kansalaistoiminnalla olemaan tärkeä tehtävä raittiuden edistämistyössä. Miten se on järjestettävä, siinä on kysymys, joka ansaitsee tulla keskustelunalaiseksi. Huomautettaneen, että meillä on ennestään laaja raittiusjärjestö, joka on perustettu vakaumuksellisen raittiustyön suorittamiseksi. Niinpä kyllä, mutta meidän nähdäksemme nyt aukeavissa uusissa oloissa ei voida tähän järjestöön edes pääasiallisesti turvata ja luottaa, ei ainakaan ilman huomattavia uusia järjestelyjä niin sen toiminnan suuntaviivoissa kuin sen johdossakin. Syy on se, että Raittiuden Ystävät, jota tarkoitamme, ei ole kuluneitten vuosien kieltolakitaisteluiden aikana osoittanut omaavansa riittäviä edellytyksiä sen työn suorittamiseen, jota varten se on perustettu. Sokea tähystely kieltolakiin on vaikuttanut, että järjestöntoiminta vakaumuksellisen raittiustyön hyväksi on jäänyt verrattain laihaksi ja tuloksettomaksi, mikä taas pääasiassa johtunee siitä, että järjestön johdossa tai muuten sitä hyvin lähellä on ollut samoja henkilöitä, joiden varsinaiselle raittiuspolitiikalle, kieltolakipyrkimyksille, kansa on äskettäin antanut murskaavan tuomion.” Saman lehden eräässä toisessa numerossa taasen selitettiin nykyistä raittiusliikettä, että ,Raittiuden Ystävät on ollut vakaumuksellinen rattiusväenjärjestö, vaikka kieltolakiraittiit sen joku vuosi sitten valtasivat, jopa erottivat sen monivuotisen puheenjohtajan, tri Virkkusen täällä Vaasassa 50-vuotisjuhlissaan.?? Näin osoittaessaan suuntaviivoja antavat kieltolain kaatajat raittiusväelle seuraavan vähemmän mairittelevan ,ulossetelin”. , Raittiuspolitikoitsijat, jotka kieltolain mukana ovat saaneet tuomionsa, eivät nauti sitä luottamusta, jota tarvitaan lähdettäessä pitkän väliajan jälkeen todelliseen kansanraittiustyöhön.”” Näin arvostellaan asiaa kieltolain vastustajain taholla. Ja kun herra sosialiministeri kuulosti tämän lain esittelyn aikana asettavan erikoisen suuria toiveita näiden uusien —raittiustyöntekijäin työlle, niin, koska herra sosialiministeri kuitenkin lupasi olla jalomielinen voitettujakin kohtaan, luvaten heille ainakin sen verran amnestiaa, että hekin saavat olla ainakin mukana tässä nyt alkavassa uudessa raittiustyössä, ja kun herra sosialiministerin ja kieltolainkaatajain käsityksillä kuulostaa olevan eräitä muitakin eroavaisuuksia, niin lienee lupa tiedustaa: mikä on totuus?
Vasemmalta: Lammas ja jalopeura samalla vainiolla !
Mutta vaikka tunnenkin henkilökohtaisesti suurta vapautumista vastuusta ja vel vollisuuksista, niin sittenkin painaa mielialan raskaaksi epäilys, että jos eivät kieltolain kaatajat voisikaan lunastaa vekseleitään, niin mitä seuraa sitten? Seuraa kysymys, tuleeko meillä sitten uudistumaan se paljon täällä eduskunnassakin ihannoitu tila, mikä meillä vallitsi ennen kieltolakia, joista oloista pyydän tässä esittää kotimaakuntani muutamien pappien kuvauksia vuodelta 1904. Niinpä Ilmajoen kappalainen Johannes Ilmanen laatimassaan kunnan oloja selostavassa lausunnossaan kirjoittaa m. m. seuraavaa: »V. 1896 päätti kuntakokous kuvernöörinvirastolta hakea uhkasakkoa oluenjuojien juopottelua vastaan tehtaan lähellä olevalla vanhalla hautausmaalla ja sen ympäristöllä, minne juopottelijat alinaikaa kantoivat tehtaalta olutkoreja siellä niitä juodakseen. Kuntakokouksen pöytäkirjassa perustellaan hakemusta haikealla valituksella siitä , kuinka sopimatonta, raakaa ja kaiken kunnioituksen loukkausta pyhimpiä paikkojamme kohtaan on semmoinen elämä, jota siellä harjoitetaan”. V. 1900 päättivät eräät maatilojen omistajat ja jotkut muut kansalaiset hakea kuvernöörinvirastolta uutta uhkasakkoa juopottelua vastaan, jota oluenjuojat harjoittivat heidän alueillaan, kun eivät enää saaneet vapaasti juopotella hautausmaalla ja sen ympärillä. Tätä hakemusta kannatti lämpimästi kunnallislautakunta, jonka kokouksen pöytäkirjassa 15/9 1900 m. m. sanotaan: ,Kuntalaiset haikeasti valittavat sitä rivoa elämää, tappeluksia y. m., jota oluenjuonnin yhteydessä ja seurauksena harjoitetaan, ja että kansakouluista kotiinsa ja päinvastoin pyrkivät lapset y. m. sangen usein ovat mainitun ilkielämän pahentavan vaikutuksen alaisina ja myöskin, että juontia harjoitetaan entisen hautausmaan läheisyydessä, jonka vuoksi valitus ,e1 tuolta oluttehtaan synnyttämältä raakaelämältä saa kuolleetkaan rauhaa”, on täysin oikeutettu”. Lapualta kansakoulunopettaja T. Haila laajassa perin synkässä kuvauksessaan ja tilanneselostuksessaan kertoo m. m. seuraavaa: ,Monilukuiset ja monenlaiset ovat ne rikokset, jotka oluenjuonnista aiheutuvat. V. 1903 tehtiin Lapualla kolme murhaa ja jokaisessa tapauksessa olivat asiaan osalliset juoneet olutta hirmutyön sattuessa. Edellisenä vuonna oli kunnanlääkärin hoidettavana 12 vaarallista puukotustapausta ja niistä oli 10 tehty oluen vaikutuksesta. Ainoastaan vaarallisimmat puukotukset ovat tulleet lääkärin tietoon. Monenlaisten rikosten ohessa paljon kurjuutta ja kaikenlaista pahennusta vuotaa näistä laitoksista alituiseen ympäristöönsä. Paljon perheitä joutuu niiden tähden onnettomiksi, lapset saavat huonon suunnan elämälleen, nuoriso sortuu paheiden polulle. Voitaisiin luetella suuri joukko henkilöitä, jotka kylmän oluen nauttimisen tähden ovat saaneet lähtemättömän taudin ja parhaassa iässä vaipuneet hautaan.”' Ylistarosta antamassaan kuvauksessa kappalainen I. F. Olin kertoo m. m, seuraavaa: » Tietysti on oluella ollut osansa usein tapahtuviin tappeluihin ja murhiin paikkakunnalla, ja kuten olen kuullut, on useampi henkilö, ainakin 10, kuollut väkiviinojen ja varsinkin oluen ylenmääräisestä nauttimisesta, ja moni on aineellisestikin rappeutunut. Surkeinta on, että vaimoväkikin, varsinkin talonemäntiä ja n. s. Amerikan leskiä on joutunut tämän paheen alle, ja voi sanoa, että olut on saanut aikaan muittenkin väkijuomien runsaamman viljelemisen. Heikommasta väkevämpään. Sama elämä on tietysti täälläkin olutta juovilla kuin muuallakin. Istuskellaan pitkin jokivarsia ja juopotellaan päiväkaudet. Usein olen kuullut emäntäin valittavan miestensä olevan juomaretkillä pääasiassa oluen juonnissa ja usein sitä vedetään korittain koteihin. Suurin osa Ylistaron tehtaan oluesta jääpi omaan seurakuntaan, vain pienempi määrä viedään Isocmi kyröön, varsinkin Orismalan kylään. Sitä juo köyhäkin kansa kilvan kahvin ja nisujen kanssa ja senpätähden säästöistä, vaikka työpalkat ovat korkeat ja työmiehistä puute, ei voi tämmöisinäkään aikoina olla puhettakaan. Hyvin ikävä näytelmä, luultavasti etupäässä oluen vaikutuksesta on sekin, kun tuon tuostakin näkee nuoria tyttöjäkin hoipertelevan maanteillä. "Tietysti täytyy oluttehtaissa harjoittaa laittomuutta oluen myynnissä, koska sieltä saa pullottain, silloin kun joku hakee koko korillisen. Oluttehtaan tuottamaa kurjuutta ja köyhyyttä olen itse nähnyt! Ala-Härmän kirkkoherra A. V. Leidenius laatimassaan tilanneselostuksessa kertoo m. m.: , Viime syksynä tehtiin raurha tehtaan pihassa ja useat tappelut ovat oluen aiheuttamia. Lapset lähellä olevassa kylässä eivät paljon muuhun jouda kuin juoppoja katselemaan ja niitä palvelemaan kuljettamalla tyhjiä pulloja tehtaaseen takaisin. Ei noiden lasten oikeasta kasvattamisesta ole puhettakaan, eivät ne pääse edes kelpaavaan lukutaitoonkaan. Useat talot tehtaan lähellä muodostuvat oluenjuomapaikoiksi, moisissa kodeissa lapsiraukat kasvavat. Moni mies on Voltin oluesta saanut ennenaikaisen lopun ja moni peräti köyhtynyt. Kaikki jalommat pyrinnöt tukahtuvat tuohon olueeseen, voi sitä kauheaa kirousta ja kurjuutta, minkä Voltin oluttehdas aiheuttaa.”? Tämmöisiä kuvauksia voisi jatkaa melkein miten pitkälle tahansa, ja samoin voisin esittää Htelä-Pohjanmaalta pappien. esittämiä aivan päinvastaisia ftilannekuvauksia nyt kieltolain ajalta. Mutta niiden kuvausten esittäminen lienee paras jättää niin kauaksi aikaa, että nyt hyväksyttävä laki ehtii olla mutamia vuosia voimassa, ja rinnastaa sitten ne kuvaukset nyt hyväksyttävän lain muodostamain olojen synnyttämää taustaa vastaan. Sillä jotenkin varmaa on, että jos kieltolain kannattajat eivät voi sitä vastuutaan ja velvollisuuttaan täyttää, jonka he nyt uudesta väkijuomalainsäädännöstä — ottavat, niin kansan terveemmät elinvaistot uudestaan heräävät niin voimakkaiksi vyöryiksi, että ne kumoavat nyt laadittavan väkijuomalain, hyväksyvät uudestaan sen kieltolain, jonka hautaustilaisuudeksi tämä istunto tojoissa kaikki : siivottomuus ja raakuus voimistuu, ja semdennäköisesti muodostunee, ja panevat kieltolain uudestaan voimaan semmoisella tarmolla ja voimalla, että nekin, jotka ovat kansan keskuuteen levittäneet lain rikkomuksen oppia selittämällä, että kieltolakia ei tarvitse noudattaa ja että sen rikkominen osoittaa eräänlaista kansalaiskuntoa, tajuavat, että kaikkiin lakeihin on suhtauduttava samalla tavalla tai muuten joudutaan yleisen lainrikkomuksen tielle. Herra puhemies! Kun minä pelkään, että nyt esillä olevan lain hyväksyminen tulee olemaan kansalle ja ennen kaikkea sen työtätekevälle väestölle mitä suurimpia turmeluksia tuottava laki, niin minä puolestani en voi enkä uskalla olla sitä lakia hyväksymässä.
Vasemmaita: Hyvä!
Den lagstiftningsreform, som riksdagen nu lägger sista handen vid, har stökats undan med stor snabbhet. Både regering och riksdag ha haft till sitt förfogande en knappt utmätt arbetstid för behandlingen av lagförslagen, sammanlagt ieke ens en mänad. Även om man medräknar tiden för folkomröstningens förberedande och verkställande, sä har icke ens två månader förflutit från den dag, dä folkomröstningspropositionen är dagtecknad, intill dess ärendet från riksdagens sida förklarats slutbehandlat. Hos oss har åter presterats ett hastighetsrekord av säregen beskaffenhet. Av denna omständighet kan härledas en del av de brister, som vidlåda både propositionen och lagförslagen, sådana de nu föreligga. Men vissa sidor av den nya lagstiftningen, som jag för min del betecknar som brister och svagheter, beror jämväl av att majoriteten icke kunnat frigöra sig från det tänkesätt, som härskat 1 stor utsträckning under förbudstiden. Därav härflyta sådana organiska fel i den nya lagen som att det gamla systemet med speciell övervakning står kvar och att denna övervakning bibehållits vid de extraordinära rättigheter och fullmakter från förbudets tid, bland vilka rätten till husundersökning är den mest anmärkningsvärda. Det närmaste syftet med denna lagstiftningsåtgärd har varit att återställa lagliga förhållande på alkoholtrafikens område, att skapa förutsättningar för strävandena att återuppbygga respekten för lag, som under förbudets tid gått förlorad. För min del Lauantaina 30: p. tammikuuta 1932. mäste jag nu, när den nya lagen är slutbehandlad, uttala farhägan att detta syftemål icke kan uppnås med hjälp av denna lag. Smugglingen och smyghandeln hava djupa rötter och äro vittutgrenade över hela landet. För att utrota letta ogräs hade det behövts, att lagstiftaren gått till orunden och skapat ett system med mindre restriktioner. Ur synpunkten av smyghandelns tillintetgörande är det sälunda ett svärt hinder att försäljningen av alkoholdrycker är förbjuden under en sä stor del av äret, att försändningen är kringgärdad med förbehåll samt att maltdryekerna bundits vid de allmänna bestämmelserna i alkohollagen. Icke heller blev genom riksdagens beslut frägan om servering av alkoholdrycker i landskommunerna lyckligt ordnad, och detsamma kan sägas om serveringen pä järnväg och ängbätar. Jag fruktar att smyghandeln kommer att fortfarande florera och att det blir en vansklig uppgift att under dessa förhällanden verka för äteruppbyggande av respekten för gällande lag. Därom skall emellertid den närmaste framtiden giva klart besked. För min del föreställer jag mig, att det icke kommer att dröja länge -förrän riksdagen får befatta sig med motioner, som avse att avhjälpa de brister i alkohollagen, vilka redan under behandlingen i riksdagen pätalats. Det är beklagligt, om vär nya alkohollagstiftning skall röna samma öde som förbudslagen, nämligen att är från är rättas och lagas. De nya alkohollagarnas värde äro dock i mycket beroende av huru de praktiken förverkligas. Man kan väl tänka sig, att en förståndig tillämpning skulle undanrödja flere av de hinder, som nu synas stå i vägen för strävandena att utrota smyghandeln. Ä andra sidan kan en smäaktig och restriktionshungrig tillämpning göra saken dubbelt värre. De som hava verkat för förbudslagens avskaffande måste reservera sig beträffande verkningarna av det nya systemet. Det är nämligen icke deras system som nu tages i bruk, utan en kompromiss mellan det som varit och det som enligt deras mening hade bort komma. Men fastän sälunda ingendera parten är tillfreds med de nya grunderna för alkoholregimen, torde det dock kunna antagas, att alla vilja vara med om att verka för det högre, gemensamma syftet, nämligen att stöda goda och ärliga strävanden för folkets förkovran i nykterhet och god sed genom uppfostran pä övertygelsens väg. Edellisen puheenvuoron aikana on puhetta ryhtynyt johtamaan puhemies K a1- lio.
Herr talman! Chateaubriand, den icke obekanta franska författaren, även känd säsom politiker har nägon gång sagt beträffande de olika omdömen, som kommit honom till del för hans litterära produktion oeh även för den politiska, följande: ,,De som hava tadiat mig hava endast tänkt pä mina talanger och förtjänster, de som hava berömt mig, hava endast tänkt pä mina misslyckanden”. Mot bakgrunden av denna tes, som otvivelaktigt kan kollektiviseras, bör den kritik bedömas, som kommit regeringens proposition till del, och det förefaller som de flesta i denna församling endast kommit att tänka pä regeringens talanger och förtjänster. Ej heller jag kan neka till, att jag främst hakat mig fast vid dessa. Herr statsministern har under den tid han skött sitt ansvarsfulla värv ansett det opportunt — vilket en statsman även bör göra — att icke så noga undersöka, om en rörelse — och av sådana hava vi särskilt under hans tid haft en oräknelig mängd, vilka vi sett spira, blomstra och dö — om, säger jag, en rörelse är förnuftig eller meningslös, men vari finnes den solida kärnan av praktisk politik. Ett lagförslag av den beskaffenhet som det nu föreliggande kan man icke uppgöra på grund av politisk förståelse och klara tankar, utan bör detta möjligast i hög grad vara fritt från sådana, annars skulle förslaget leda till ett ömkligt nederlag. Det är just i detta avseende regeringens talang särskilt framträder och som även kommer att i stort sett hembära den seger. Den i det praktiska livet verksamma, jag ville säga förnuftiga, mäste erkänna att uppfostran av ett folk till absolut nykterhet erbjuder oövervinnerliga svärigheter. Det har ätminstone vär förbudslag under den tid den varit 1 kraft otvivelaktigt ådagalagt. Härtill kan med fog anmärkas, att tiden varit för kort, men syftet att ätminstone befrämja nykterheten, en nog sä viktig social uppgift, har denna förbudslag ej ens mäktat med, trots det att lagen under de gångna prövninsarnas tid utkommit i sex upplagor. Förbudslagen syftade till absolut nykterhet. Regeringen ästundar äter med sin proposition nykterhetens befrämjande och samtidigt ett päbättrande av den söndersmulade samhällsmoralen och avskaffande av hyckleriet kring varje alkohollag. Det kraftigaste slaget — och detta med rätta — har man velat rikta mot smugglingen, smyghandeln, lönnbränningen och den olagliga utskänkningen. Jag tror knappast vi skola nä detta sistnämnda mål med den starkt reglementerade alkohollag vii dag giva det finska folket. Huru skali detta bli möjligt, dä den till 21 är komna endast fär köpa och innehava begränsad kvantitet alkoholdrycker av högst 2.25 viktsprocent, medan han samtidigt får förfärdiga vilka mängder som helst alkoholdrycker och viner utan bestämd alkohol maximiegräns. Under de 183 dagar, dä rusdrycker ej få säljas pä laglig väg, kommer länuteivning att prakfiseras, för att ej tala om den smyshandel, vilken, säsom här av flera talare redan framhällits, kommer att kraftigt florera särskilt i de landskommuner, där försäljning och utminutering ej fär äga rum. Ombudsmannaverksamheten för anskaffande till landsorten av alkoholhaltiga drycker kommer att bli ett lönande yrke, då försändelse per rekvisition icke tillåtes. Allmänna opinionen, vågar jag påstå, är emot en så stark reglementering av alkoholdrycker, som den nu föreslagna, och därför komma även många medborgare att fortfarande ty sig till smyghandeln, ett yrke som satts 1 gott system under de gångna åren, och som endast kan utrotas genom billiga pris & sprithaltiga drycker och stor frihet vid åtkomsten av dessa på laglig väg. Utom legala rusdrycker kommer jämsides med dessa att finnas illegala i rikliga mängder, och här hjälper ej enbart låga pris på den lagligt åtkomna varan. Nykterheten, vågar jag påstå, kommer icke att befrämjas med föreliggande starkt reglementerade lagstiftningsåtgärd. Dä detta mål nu att börja med icke ligger inom möjlighetens gräns, så beklagligt detta än är ur social synpunkt, så borde enligt min uppfattning lagstiftningen hava byggt på mycket friare former. Regeringen borde hava tagit steget fullt ut. Man skulle ställt nykterhetssynpunkten helt i bakgrunden och först fläkt upp de två koncentriska och sammanhän'gande skal som under förbudstiden väft sig kring nykterheten, nämligen ringaktningen för lag och hyckleriet & ena sidan, samt smugglingen och smyghandein ä andra sidan. Regering och lagstiftare hade enligt min mening bort fä den uppfattningen med lagförslaget rotfäst, att man icke skall binda nykterheten vid ett tväng mot individen, utan uppfostra honom till nykterhet pä frivillighetens väg. Om också ekonomi- liksom stora utskottet och riksdagen i sin helhet infört en del väsentliga förbättringar i regeringens proposition, sä är denna likväl fortfarande sä starkt reglementerad, en sädan kompromissernas kompromiss, som socialministern här uttryckte sig vid föreställninesdebatten, att nya upplagor icke komma att kunna undvikas. Jag hoppas dock, att icke samma längdans inom närmaste framtid skall vidtaga som förhällandet varit efter äret 1919 med förbudslagen. Ett mål, och kanske det viktigaste, som jag tror att vi skola vinna med den nya alkohollagen, är äterställandet av en större aktning för varje av riksdagen stiftad lag. Men framför allt komma vi frän den absurda, uppfattningen att innehavande även av små mängder alkoholhaltiga drycker, vilka t. ex. förärats en, betraktats som ett brott. Likaså skall det avskyvärda skrymtandet och skenheligheten kring alkohollagen småningom försvinna. Redan dessa synpunkter borde bjuda oss att antaga det nya lagförslaget till alkohollag och att samtidigt sätta in all vår kraft på ett målmedvetet och framgångsrikt arbete för folknykterhet på frivillighetens väg och därigenom nä målet, ett stävjande av alkoholmissbruket i värt land.
Herra puhemies! Se Täyskiellottoman Kansanraittiuden Edistämisliiton johtama hillitön agitatio raittiustyötä ja kieltolakia vastaan, jota oikeistoporvarillinen sanomalehdistö melkein poikkeuksetta on harjoittanut kieltolain olemassaolon ajan ja jota agitatiota kansamme yläluokan ja n. s. sivistyneistön piirissä voimakkaasti tuettiin, on nyt johtanut näiden piirien toivomaan tulokseen, kieltolain kaatumiseen. Viime vuoden lopulla toimitetussa kansanäänestyksessä saadun neuvon mukaan päättää eduskunta nyt päästää väkijuomat eräin vähäisin rajoituksin valloilleen, tekemään tuhoa kansamme nautintohaluisen väestön keskuudessa. Tämän nyt valmistumassa olevan uuden väkijuomalain ja siihen liittyväin väkijuomaverolakien avulla toivotaan pian saatavan taloudellisissa vaikeuksissa elävälle kansallemme paremmat elämisen mahdollisuudet. Maataloustuotannon ja muun elinkeinoelämän toivotaan sen kautta vilkastuvan, kansalaisiamme painavan raskaan verotuksen helpottuvan ja ennen kaikkea valtion tyhjän kukkaron täyttyvän. Tämän lisäksi luullaan näiden lakien avulla saatavan laittoman väkijuomien salakuljetuksen ja kauppaamisen eli trokauksen melkein tarkoin loppumaan ja ikäänkuin kaupanpäälliseksi luvataan raittiustyön nykyisestään monin kerroin voimistuvan ja kansan raittiuden huomattavasti parantuvan. Kun tässä lakiehdotuksessa — suunnitellun — väkijuomain kaupan puolesta näin monia hyviä lupauksia annettiin ja tämänaiheisia loistavia kaunomaalauksia useiden vuosien aikana kansalle näyteltiin sekä kieltolain toimeenpanoa ja valvontaa kaikin keinoin vaikeutettiin, jopa suorastaan vastustettiinkin, niin ei voi suuresti ihmetellä, eitä kansanäänestykseen osaaottaneiden kansalaisten enemmistö saatiin uskomaan näihin suuriin lupauksiin ja odottamaan tästä uudesta laista parempia tuloksia kuin mitä kieltolaki on heidän mielestään kyennyt sillä lyhyellä ajalla, minkä se on ollut voimassa, osoittamaan. Tuleeko nämä nyt käsiteltävänä olevat lait voimaansaatettuina vähäisimmässäkään määrässä näitä utopistisia ftoiveita täyttämään, sitä raittiusväki rohkenee jo näin etukäteen epäillä. Tämän uuden väkijuomalain mukaan tulee väkijuomakauppoja olemaan kaupungeissa ja kauppaloissa. Väkijuomain anniskeluoikeuksia voidaan myöntää paitsi kaupungeissa ja kauppaloissa myöskin suurissa asutuskeskuksissa oleville ensimmäisen luokan ravintoloille. Mallasjuomia ja viinejä saa tarjota paitsi kaupungeissa ja kauppaloissa, myös rautateiden ravintolavaunuissa sekä useampien kuntien alueilla kulkevissa matkustaja-aluksissa. Väkijuomain saanti tulee siis olemaan verrattain yleinen ja miiden hinta halpa. Kun muistaa, minkälaista oli juopotteluun taipuneiden kansalaistemme elämä ennen kieltolakia kaikkine ikävine ilmiöineen, joita silloin yleisesti näki sekä kaupungeissa että maaseudulla, ei tämän uuden väkijuomalain voimaantultua voi odottaa juopottelun entisestään vähentyvän, vaan päinvastoin huomattavasti lisääntyvän. Kieltolain aikana on lakkaamatta väitetty, eitä kieltolain valvonta on vaikeaa, jopa mahdotontakin. Mutta tuleeko tämän uuden lain valvonta millään tavoin helpommaksi kuin kieltolain, sitä ei kukaan voine pätevästi osoittaa. Se väite, että kieltolaki olisi edistänyt juopottelua ja alentanut kansamme moraalin sekä yleensä vähentänyt lain kunnioitusta, ei ole totuuden mukainen, sillä tämä ilmiö ei ole havaittavissa ainoastaan meidän maassamme, jossa vähän yli 12 vuotta on kieltolaki ollut voimassa, vaan monessa muussa Europan maassa, joiden lainsäädännössä ei vielä kieltolakia tunneta. Oikeat syyt kansamme moraalin höltymiseen ja lain kunnioituksen vähentymiseen ovat paremmin löydettävissä niistä oikeistopiireistä, joissa on innokkaimmin kieltolakia vastustettu ja joissa on ymmärretty, vieläpä suorastaan hyväksyttykin monia väkivaltaisia tekoja, joita viime vuosina ja aivan viime päivinä on suoritettu työläisten hengen ja omaisuuden tahi työväenjärjestöjen omaisuuden tuhoamiseksi. Tällaisten törkeiden lainrikkomusten ymmärtäminen tai hyväksyminen on varmaan kaikkein enimmän edistänyt kansamme moraalin höltymistä ja lain kunnioituksen alentumista. Maamme raittiusväki ei voi yhtyä siihen vaatimukseen, että kieltolaki olisi kumottava ja sen tilalle hyväksyttävä väkijuomalaki, joka saattaa väkijuomain käytön jokseenkin — merkityksettömillä rajoituksilla yleiseksi, mutta jonka siitä huolimatta pitäisi kansan raitistuttamista edistää. Tämä laki ei voi kansan moraalia eikä kansan raittiustahtoa kohottaa. Hyvin vähän sillä väkijuomain verotuksella, joka nyt säädetään, voidaan myöskään valtiotalouttamme parantaa ja kaikkein vähimmän nämä lait voivat edistää meidän kansantaloutemme vaurastumista. Näihin yksityiselle ihmiselle ja koko kansalle arvokkaisiin saavutuksiin voidaan päästä vain täyskieltoon perustuvan väkijuomain kiellon ja sen ohella suoritettavan ehdottomaan raittiuteen tähtäävän raittiustyön ohella. Tälle tielle on Suomen kansa vielä kerran palaava, sitten kun se on huomannut sen suuren pettymyksen, minkä tämän lain voimaansaattaminen sille epäilemättä tuottaa. Minä olen vakuutettu siitä, että tämän lakiehdotuksen hyväksymisellä tullaan vaarantamaan kansamme vähävaraisen väestön elämää, joka jo nyt on monin paikoin maatamme muodostunut epätoivoiseksi taisteluksi työttömyyden tuottamaa kurjuutta ja hätää vastaan ja kun tämän lakiehdotuksen hyväksymisellä saatetaan kansamme nuoriso yhäti suurempien viettelysten ja siveellisten vaarojen alaiseksi, en minä voi olla mukana tätä lakiehdotusta hyväksymässä. Sentähden minä, herra puhemies, kannatan sitä ehdotusta, että tämä lakiehdotus hylätään.
Kun nyt kaiken todennäköisyyden mukaan tämä laki tulee hyväksytyksi, niin tunnen nyt omantuntoni vaatimuksesta olevani velvollinen lausumaan muutaman sanan. Minun täytyy heti sanoa suoraan, että tämä laki on minulle kaikkein vastenmielisin, mitä koko eduskunnassa oloajalla olen joutunut käsittelemään. Sillä juovuttavat juomat, olivatpa ne luvallisia tai luvattomia, synnyttävät aina köyhyyttä, kurjuutta ja itkua juomarien kodeissa. Täällä on väitetty, että nyt tarjotaan pirtua joka paikassa ja kaikille. Minun täytyy kuitenkin totuuden nimessä sanoa, että koko täällä Helsingissä oloni ajalla — ja olen ollut täällä verrattain paljon — ei ole kukaan erehtynyt minulle tarjoamaan. Tämä kai johtunee siitä, että olen ahkeroinut ottaa vaaria eräästä elämänohjeesta, joka kuuluu: Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.
Vasemmalta: Korpit kai!
Minä en tahdo kuulua sellaiseen ystäväpiiriin. Tämän lain käsittelyn aikana on koetettu uskotella, että kansan raittius vaatii tällaista lakia. Minä en ymmärrä sellaisia perusteluja. Jos sanottaisiin, että tämän kansan suuri osa on vajonnut syvälle ju.malattomuuteen, jonka yhtenä hedelmänä on juoppous, että on aivan toivotonta yrittää enää niitä nostaa tuosta turmeluksen kuopasta, niin sellaista minäkin vielä ymmärtäisin, mutta siinä muodossa kuin tämä laki nyt on, en voi sitä hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa, sillä tämä on joka tapauksessa valtakirja juomareille, ja mikä minua enimmän surettaa, tämä on melkein avoin valtakirja, jolla kotien ovet avataan väkijuomatulvalle. Tämä laki on kyllä kirjoitettu siihen muotoon, että myynti- ja anniskelupaikoissa säilyy järjestys, mutta tästä ei löydy riviäkään siitä, minkälaiseksi muodostuu järjestys juomarien kodeissa. Tässä ei anneta neuvoja, kenen turviin pakenevat ne ahtaissa asunnoissa olevat tuhannet vaimot ja viattomat lapset silloin, kun juomari-isä kokoaa juomatoverit kotiinsa hauskaa pitämään. Minä en tahdo väittää, että raittiustilanne on nyt tyydyttävä, mutta sitä minä väitän vastaan, että syy ei ole ollut, eikä ole kieltolaissa, vaan syy on noissa viheliäisissä, ahneuden valloittaneissa pirtutrokareissa ja heidän avustajissaan, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty, ja syy on noissa jumalattomissa, jotka ovat alentuneet ostamaan pirtua trokarien likaisista käsistä. Minä en voi myöskään hyväksyä sitä käsitystä, että todellinen kristillisyys ja n. s. kohtuuden ryypiskely voisi sijoittua samaan persoonaan, sillä kohtuuden ryypiskelijä on juomariksi harjoittelija. Kyllä se niin on, että joka on tälle tielle lähtenyt, on lavealla tiellä, jonka päässä on sekä ajallinen että ijäinen turmio, jos ei paluuta tapahdu. Kun nyt kuitenkin kaiken todennäköisyyden mukaan tämä laki, tämä valtakirja, tulee hyväksytyksi ja annetaan juoppouteen ja jumalattomuuteen vajonneen kansamme käteen, niin tulevaisuus minun silmilläni katsottuna ei näytä valoisalta. Olen tällä tahtonutkin merkitä pöytäkirjaan kantani. Ja lopuksi tahtoisin lausua viimeisen toivoni hallitukselle, joka tulee laatimaan — täytäntöönpanoasetuksen, että tähän asetukseen tulisi jokukaan neuvo kenen puoleen niiden vaimojen ja lapsiraukkojen olisi käännyttävä, joiden juomari-isä julmasti kohtelee heitä, että näiden juomarien vapautta edes jossainkaan määrin rajoitettaisiin ja että ne toimikunnat, joiden haltuun — väkijuomaliike annetaan, eivät olisi kovin juomaystävällisiä.
Ehuru det i frågans nuvarande skede är synnerligen vanskligt att uttala sig därom, huruvida denna lag kommer att motsvara de förväntningar, som man med rätt har skäl att ställa på den lag, som skall träda i stället för det totalförbud, som varit rådande i tolv år, har jag likväl begärt om ordet för att framhälla nägra av mina synpunkter i denna fråga. Jag är villig erkänna att den nu föreliggande lagen i stort sett motsvarar vad jag anser, att man rimligtvis kan begära. Att vissa detaljer i lagen icke äro fullt överensstämmande med ens egen uppfattning i frågan, betyder litet. Huvudsaken är ju att en lag, som ingen lag varit, fås att försvinna även från pappret. För alla rättskaffens människor, vilka sett denna fräga bäde ur folknykterhets- och lagstiftningssynpunkt har den s. k. förbudslagen varit en pläga. Den som pä grund av sina äligganden varit tvungen att vara med överallt bland folket i de trakter, där spriten varit synnerligen lätt åtkomlig, har många gånger kommit i synnerligen pinsamma situationer. Under den första tiden reagerade ens inre alltid mot dessa lagöverträdelser, men då man fann, att man därmed ieke vann någonting annat än att formerna vid förtärandet av dessa alkoholdrycker togo andra och oftast ännu sämre former, måste man slutligen finna sig i det oundvikliga. För alla dem, som sett dessa lagöverträdelser ur denna synpunkt, måste förbudets upphävande kännas som en befrielse. Jag nämnde tidigare, att jag ieke vore tillfreds med alla detaljer i denna lag. En av lagens allra svagaste bestämmelser ville jag se i den, som stadgar att alkoholdryeker endast kunna köpas under halva året, Att restriktioner även 1 denna detalj varit på sin plats är jag villig erkänna, men man kan icke värja sig för att man här gått för långt. Jag förstår nogsamt att man härmed avsett en inskränkning av konsumtionen, men det ligger nära till hands, att denna konsumtion kommer att tillfredställas på annat sätt än den lagen föreskriver. Man måste ifrågasätta om det icke varit skäl för dem, vilka föra den verkliga folknykterhetens talan, att revidera sin ståndpunkt 1 denna fråga, för såvitt de verkligen önska få ett slut på den olagliga försäljningen. Man har från visst håll velat göra troligt, att alla restriktioner vore av ondo, samt att den största möjliga frihet med avseende å denna lag varit att föredraga. Jag kan icke tro, att så vore fallet. Vårt folk är och förblir även framdeles sådant det varit härintills. De starkaste dryckerna komma allt fortfarande Lauantaina 30: p. tammikuuta 1932. att vara de mest begärliga, och samma starka drycker äro även de mest berusande. Att under sådana förhällanden tala om att den största möjliga frihet eller rättare sagt, att inga restriktioner alls skulle leda till folknykterhet, måste vara att antingen tala mot bättre vetande, eller : också känner man icke den stora massan av detta folk. För min del tror jag, att lika litet som man kan skapa folknykterhet. med förbudslag, lika litet skall man kunna skapa denna folknykterhet genom en alltför långt gående frihet, som av det stora flertalet ändå kommer att missbrukas. Då man därför i vältaliga ordalag försökt bevisa att t. ex. ölets procentsats, storleken av innehavet av alkoholdryeker, anskaffningssvårigheter m. fl. dylika restriktioner vore att hänföra till dem, som försvåra och motarbeta den verkliga folknykterheten, så vill jag för min del hava sagt, att man missbrukar ordet folknykterhet, och att döma av det understöd, som dessa förslag rönt, synes det mig som om majoriteten i riksdagen även hyst samma uppfattning. Vad sedan frågan om smugglingen vidkommer efter förbudets upphävande, så tror jag mig våga påstå, att denna kommer att fortgå även framdeles, om också 1 minskad skala. Vår vidsträckta och vidlyftiga skärgård erbjuder härför så många fördelar. Dessutom får man icke glömma den stora massan människor, som äro tränade härför samt deras stora innehav av ett dyrbart och härför lämpligt tonnage. Att själva lagens innehåll, om man undantager den av mig påtalade bestämmelsen om de s. k. svarta dagarna, skulle kunna tänkas bliva orsaken därtill, skulle jag för min del likväl ieke vara benägen att omfatta. Säsom alla hava sig bekant har det varit förtjänstmöjligheterna, som varit den drivande fjädern i spritsmugglingen. Samma förhällande kommer även framdeles att bliva rädande. Det mäste därför ligga i statens intresse, att priset pä alkohol kommer att bliva sädant, att smugg-. ling i ekonomiskt avsende ieke blir 16- nande. Sist och slutligen är det ju beroende av folket självt, om smuggling kan förekomma eller icke, och dä man i rättvisans namn mäste erkänna att alla de, vilka hittills varit dessa smugglare behjälpliga genom att köpa deras förbjudna varor, icke äro att räkna till förbudets anhängarskara, utan till den del av folket, som varit för förbudets upphävande, mäste man väl hava rätt att fordra, att dessa icke längre understöda ett system, som de själva varit med om att förkasta. På sä sätt sågar man ju av den kvist man själv sitter pä. Detta sagt också med tanke pä förbudslagens efterlevande i allt övrigt. Ty om någon lag är beroende av folkets aktning oeh stöd, är detta fallet med nu föreliggande alkohollag. En sak som i detta avseende icke bådar gott för framtiden, ber jag ännu fä beröra. Man har frän förbudslagshäll hört uttalas ett visst hot i den riktningen, att ansvaret för folkets nykterhet i och med förbudslagens upphävande helt och hället blir överflyttat pä dem, vilka nu arbetat för förbudets upphävande. Jag vore benägen pästä, att alla de, som sä resonera, icke taga sin uppgift pä fullt allvar. Om man icke lyckas på ett sätt, har man därför ingen rätt att icke vara med om att pröva ett annat förfaringssätt. Att det kan kännas bittert för dem som ägnat detta ett osjälviskt och oegennyttigt arbete, förstäs lätt, men å andra sidan få dessa personer icke glömma, att om deras metod icke lett till det äsyftade resultatet, är man tvungen att pröva sig fram längs en annan väg.
Ed. Ryömä: Det är fråga om ansvaret.
Kun on ollut kysymys suhtautumisesta kieltolakiin, on monien edustajien ollut verrattain helppo muodostaa kanta itsellensä. Toisaalta on tämä ollut helppoa niille, jotka sokeasti ovat vannoutuneet kannattamaan kieltolakia, muodostui tilanne minkälaiseksi tahansa, koska se heidän mielestään on ollut ainoa tie kansan raittiuteen. Toisaalta on 'kannanmuodostaminen ollut helppoa niille, jotka periaatteessa eivät ole ehdottoman raittiuden kannalla ja jo siitä syystä ovat vastustaneet kieltolakia. Paljon vaikeammaksi on sen sijaan kannan muodostaminen tullut niille edustajille ja muille kansalaisille, jotka ovat olleet ja ovat edelleenkin ehdottoman raittiuden kannalla, mutta jotka avoimin silmin elämän menoa katsellessaan ovat tulleet vakuutetuiksi siitä, että kieltolaki ei ole ollut siunaukseksi tälle maalle huolimatta hyvästä ja kannatettavasta tarkoituksestaan. Kun minäkin puolestani olen lukeutunut tähän kansalaisryhmään, haluan ratkaisun hetkellä muutamalla sanalla perustella sitä, minkätähden tulen äänestämään esilläolevan lain muutoksen puolesta. En tee sitä nimittäin yksinomaan kansanäänestyksen tulosten johdosta, vaan siitä syystä, että jo aikaisemmin olen tullut vakuutetuksi tällaisen muutoksen välttämättömyydestä. Olen ensiksikin vakuutettu siitä, että ratkaisu, jonka edessä nyt ollaan, on moraaliselta kannalta tuova tervehtymistä kansamme elämään. "Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että tämän lain muutoksen kautta saadaan vähitellen tuhotuksi trokariarmeija, joka on levittäytynyt kautta maan ja hävittänyt siveellisiä arvoja kansamme keskuudesta arveluttavassa määrässä. Ei kukaan voine nimittäin kieltää sitä, että tällaisen trokarisysteemin muodostuminen on ollut seurauksena. siitä lainsäädännöstä, mikä täällä on ollut toista vuosikymmentä vallitsemassa. Myönnettävä tosin on, että täällä ennen kieltolakia harjoitettiin viinan salakauppaa jonkun verran. Myönnettävä on edelleen, että salakauppa on rehoittanut jossakin määrin myös niissä maissa, joissa ei ole kieltolakia. Mutta näin laajaksi ja näin tuhoisaksi ei trokaus kaiketi missään maassa ja milloinkaan muulloin ole 'kehittynyt kuin Suomessa kieltolain aikana. Kun nyt siis lain muutoksen tapahtuessa on toiveita siitä, että —trokarijärjestelmä täältä tuhoutuu, merkitsee jo yksistään tämä seikka suurta siveellistä voittoa kansamme kehityksessä. Minä myönnän kyllä kernaasti, että raittiuskannalta ei ole suinkaan mieluisaa nähdä julkisia viinakauppoja avattavan ja kapakoita syntyvän, mutta vielä paljon tuskallisempaa oli tietoisuus siitä, että salaisia viinakauppoja. oli sadoissa Suomen kodeissa ja että inhoittavan salakaupan palveluksessa on runsaasti kasvavaa kansaa, vieläpä lapsiakin. Me pääsemme terveempiin oloihin jo yksistään sen (kautta, että häpeällinen trokariarmeija menettää mahdollisuudet ammattinsa harjoittamiseen. Olen sitten toiseksi vakuutettu siitä, että esillä oleva lainmuutos on koituva lopulta myöskin raittiusasian hyväksi. Tosiasia nimittäin on, että ennen kieltolakia. maassamme raittiustilanne suurin piirtein katsoen parani vuosikymmen vuosikymmeneltä. Seuraava polvi oli aina lähempänä alkoholitonta kulttuuria kuin edellinen oli ollut. Kehityksen suunta oli mäin ollen hyvä ja oikea. Tämä johtui siitä, että lainsäätäjän onnistui löytää 'keinot, jotka tosiallisesti saivat säännöstellyksi viinan käytön entistä ahtaammalle. Ja tämän rinnalla kehittyi yleinen katsantokanta myönteiseksi rattiudelle etupäässä vakaumuksellisen rattiustyön vaikutuksesta. Mutta tosiasia on myöskin, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ei kehitys enää kulkenut tuohon hyvään suuntaan, vaan päinvastoin. Kieltolain voimaantulo ei vaikuttanut sitä, että väkijuomien saanti olisi maassamme tullut entistä ahtaammalle, vaan kävi niin, että niitä alettiin kaupata kautta maan lähes joka kylässä. Ja pahinta oli se, että niitä alettiin nauttia niin väkevässä muodossa, että seuraamukset väkijuomien käytöstä ovat viime vuosina olleet vielä paljon tuhoisammat kuin entisinä aikoina. Paitsi sitä, että itse lainsäädäntö näin on osoittautunut epäonnistuneeksi, on myöskin yleisessä mielipiteessä ja katsantokannassa ollut vallalla laskusuunta, niin että kansamme ei tällä hetkellä enää ole siinä määrin myötämielistä edes raittiudelle kuin mitä se jo eräässä historiansa vaiheessa oli. Kun nyt tehdään muutos lainsäädäntöön, mikä tällä hetkellä on käsillä, on tosin mahdollista, että hetkellisesti raittiustilanne voi huonontua vielä siitäkin, mihin on jou- Gduttu. Omasta puolestani en kuitenkaan otaksu edes tätä ylimenokautta aivan niin toivottomaksi kuin monesta näyttää. Selvähän nimittäin on, että ne kansalaiset, jotka tähän asti ovat olleet raittiita, ovat sitä edelleenkin, sillä en ainakaan minä ole tavannut yhtään sellaista, joka olisi ollut raitis kieltolain takia, vaan kyllä raittiusihmiset ovat olleet juomatta vakaumuksellisista syistä ja pysyvät tällä kannalla edelleenkin Toisaalta taasen ne jotka käyttävä väkijuomia, ovat saaneet niitä käytettäväkseen myöskin kieltolain aikana melko helposti, joten ei tilanne heidänkään kohdaltaan muutu. Mutta joka tapauksessa ainakin tämän ylimenokauden jälkeen on toiveita siitä, että raittiustilanne maassamme jälleen alkaa parantua. Todennäköistähän on, että pirtu saa jälleen siirtyä syrjään edes hieman miedompien juomien tilalta ja sekin parantaa tilannetta jo aika paljon. Todennäköistä on edelleen, että kun kieltolaki, jolla ei ole ollut tukea yleisessä mielipiteessä, väistyy syrjään, saa itse raittius taas paremman ymmärtämyksen kansan tietoisuudessa. Sillä kun kieltolakia on halveksittu, on siitä samassa joutunut kärsimään myös ehdoton rattius sinänsä. Todennäköistä on niin ikään, että myöskin lainsäätäjä saa lähitulevaisuudessa käydä panemaan yhä suurempia rajoituksia väkijuomien myynnille kuin tällä hetkellä on mahdollista ja tätä asteettaisen kehityksen tietä. päästään paremmin toivotuille perille kuin jyrkillä määräyksillä, joita ei voitu käytännössä toteuttaa. Kun näin ollen tulen (kannattamaan äänelläni kieltolain kumoamista ja uuden alkoholilain säätämistä, en ole niin optimisti kuin monet muut, jotka luulevat kä-den käänteessä nyt tilanteen parantuvan. Olen nimittäin selvillä siitä, että viinan kirousta ei tällä lainmuutoksella saada maastamme poistetuksi ja kuitenkin pohjimmalti siitä riippuu kansamme tervehtyminen eikä yhdestä tai toisesta lainsäädäntömuodosta. Mutta en myöskään jaksa olla niin pessimisti kuin ollaan kieltolain puolustajien taholla, sillä varma vakaumukseni on, että nyt on taasen mahdollisuudet olemassa parantavalle kehityksen suunalle ja meillä on mahdollisuudet pyrkiä ylöspäin siitä aallonpohjasta, johon viime vuosina olemme vai- Duneet.
Herra puhemies! Siinä suhteessa, mitä kieltolain aikana on saavutetiu yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja kansan pohjakerroksille, yhdyn siihen, mitä ed. Pärssinen lausuntonsa yhteydessä mainitsi. Puheenvuoroni pyysinkin vain esittääkseni ajatuksia, näin kansanmiehen kannalta katsellen, esillä olevaan lakiin, ja mahdollisesti edesmenneeseen kieltolakiin. Lakiesityksen käsittelyn aikana käydyssä keskustelussa on saanut kuulla monenlaisia lausuntoja voimassa olevasta kieltolaista, sen turmiota tuottavasta rappeutumisesta kansamme keskuuteen eli toisin sanoen kuinka kieltolaki on ollut syynä kaiken pahan alkuun ja juureen. Ihailtavaa. kyllä on, että on tunnustettu myöskin kieltolaki. Vaikka en ole osallistunut keskusteluun sen aikaisemmin ollessa keskustelun alaisena, en saata olla merkitsemättä sentään kantaani asiaan nähden. Olen laki-esitykseen nähden sitä mieltä, että hyväksyttäköön se nyt lopullisesti tehdyillä muutoksilla, niin kaikissa suhteissa ei siitä tule edes sellaista, joka käytännössä: noudattaen vastaa täydelleen tarkoitustaan. han jo huomanneet, että käsittelyn aikana sivusta ovat erinäiset yhtymät ja yksilöt julkilausumillaan jo antaneet ymmärtää tyytymättömyytensä. Kun kansanäänestys tuli tunnetuksi katselivat kieltolain kaatajat kansanäänestystä siinä valossa, että heillä olisi suurin osuus vaikuttaa lain syntyyn sillä tavalla, että se käytännössä vastaa suurin piirtein heidän vaatimuksiaan. Puolestani en tunnusta, edes välirauhaa taistelussa alkoholia vastaan enkä siis siirry viinamiesten kannattajaksi. Niinpä siirränkin tästä laista vastuun niiden kannettavaksi, jotka näkevät väkijuomien laillistuttamisen kautta tulevan ihanneajan ja raittiustilanteen paranevan. Onhan mielenkiintoista nähdä, miten kieltolain kannattajat kykenevät kansaa raitistuttamaan ja sen oikeustajuntaa kohottamaan. Kun asetetaan laillistutetut väkijuomat saataviksi, saadaan nähdä, onnistuvatko he kääntämään kansaamme väkivallan ja raakuuden tieltä. Kun raittiusväki eli raittiusmieliset edustajat yrittivät vaikuttaa esillä olevaan lakiin muutoksia, jotka nojautuisiväkijuomien anniskelussa, niin voi käydä, että meitä tullaan syyttämään, jos laki ei tuotakkaan kuviteltuja tuloksia. En tahdo sanoa sitä, että kansanäänestyksen tunnetuksi tulemisen jälkeen kuuluisin niihin, jotka käsittävät, että meidän ei ole syytä olla ainakaan toistaiseksi raittiustyössä mukana, hoitakoot ne, jotka vuosien kuluessa ovat kaivaneet hautaa kieltolain alta, jonka umpeenluominen ja siunaus toimitetaan näillä ylimääräisillä valtiopäivillä. Mielestäni on, vaikeimmissakin olosuhteissa, vaikutettava alkoholismin tuhoa vastaan, olkoonpa sitten saatavissa laillista tai laitonta väkijuomaa. Sen avulla mielestäni riistetään varsinkin kansamme pohjakerroksilta sen henkinen sekä aineellinen ylösnousemus. Nyt olemme joutuneet ikansanäänestyksen kautta sellaiseen tilanteeseen, että laki olisi - jossain muodossa hyväksyttävä, vaikka se on mielestäni huijauksen tulos, jonka kieltolain kaatajat saivat aikaan osittain väärillä tiedoilla ja agitatiolla. Tällä tavoin saatiin äänestykseen osaaottaneista muodostumaan Olemme- enemmistö neuvoa-antavana, jolla neuvolla eduskunnan nyt täytyy hyväksyä esillä oleva viinalaki. Kuitenkin epäilen, että tämä laki sellaisenaan ei tulisi tyydyttämään sitä kansanosaa, enemmistöä, joka äänesti kieltolakia vastaan, että he noudattaisivat uutta lakia täysin riippumatta, yhtä vähän kuin voimassa olevaa kieltolakia. Mielestäni trokaus ja salakähmäisyys tulee ehkä rehoittamaan, ellei Taki salli, että väkijuomia on saatavissa mahdollisesti 1/4 pulloissa ja myytävänä kaikkialla, missä esim. tupakkaa. Niin pitkälle ei sentään vielä julkisuudessa ole pyritty muulla taholla kuin eräissä remonttiliikkeen mielenilmaisuissa. Lailla on säännöstelty hallussapito, anniskelu y. m. Siinä mielessä olemme me rTaittiusmieliset edustajat vaikuttaneet lain valmistelussa ja yksityiskohtaisessa 'käsittelyssä muutoksia hallituksen esitykseen. Myöhemmät vaiheet tulevat näyttämään, kyetäänkö laki sellaisena toteuttamaan. En voi olla myöskään esittämättä muutamia ajatuksia edesmenneen kieltolain toimeenpanosta, ja sallittakoon, että vertaan muutamia näkökohtia käydystä keskustelusta sekä perusteluista. Herra sosialiministeri vakuutteli kansan-äänestyksessä käydyn keskustelun kuluessa, että kieltolaki on sellainen, jonka valvontaan on mahdotonta edes viranomaisia velvoittaa, koska trokariyhdyskunta on niin valtava ja vaikutusvaltainen. Siihen perustui hänen radiopuheensa, joka vaikutti agitatoorisesti kieltolain kaatamisen hyväksi. Nyt kun kuuntelin herra sosialiministerin puhetta esillä olevan lakiehdotuksen lähetekeskustelussa, oli hänen puheensa mielestäni masentuneempaa. Erikoisesti esitti hän, että kansa kokonaisuudessaan saataisiin kasvatetuksi lainkuuliaiseksi siinä määrin, että trokaus ja se ammattiyhdyskunta saadaan hajoitetuksi. Miksi ei hallitus ja herra —sosialiministeri vedonnut kansaan silloin kuin olisi ollut syytä koota voimia myöskin kieltolain puolesta? Kieltolakia ei ole koskaan yritetty todenteolla toteuttaa, vaan alituiseen valmistettu vallassa olijainkin puolelta sille hautaa, jonka siunauksen toimitti raittiusmielinen herra sosialiministeri. Eikö hallitus ja herra sosialiministeri tietänyt hyvin, miten kieltolain vastustajat vuosia valmistuivat ratkaisevaan taisteluun. Sitä valmisteltiin aivan erikoisesti. Olihan maassamme erikoisia huomattavia järjestö-. jäkin mukana, kuten maataloustuottajat, rintamamiehet, jopa Itsenäisyyden Liitto solutettu tätä toimintaa varten, joka puhkesi avoimeksi ja julkiseksi huomattavammin viime vuonna, jolloin käsitys vakiintui, että nykyinen hallitus saadaan taivutetuksi aloitteen tekoon tavalla tai toisella. Ja patenttikeinoksi tässä havaittiin lakiesitys kansanäänestyksestä, koska uskottiin, että kansaa on tarpeeksi huiputettu kaatamaan kieltolaki huolimatta siitä, että kieltolaki oli syntynyt aikanaan kansan voimakkaan tahdon ilmauksena, jonka syntymistä on, sikäli kuin olen katsonut eduskunnan pöytäkirjoja, edustajat kunnioittaneet seisoalleen nousten. Mutta sitä lakia ei ole kunnolleen yritettykään täytäntöön saattaa. Kommunistivastaisessa kansanliikkeessäkin olivat täyskiellottomat lujasti pesiytyneet kansanliikkeen avulla asiaansa ajamaan. Hehän hyväksyttivät ponsia kansanliikkeen nimissä pidetyissä kokouksissa m.m. Viipurissa ja Lahdessa. Erinäiset sanomalehdet tekivät kiivasta agitationia vuosikaudet kieltolain kaatamisen hyväksi sekä muuten halventaen sen tarkoitusta. Viranomaiset eivät nähneet muistukseen syytä. Kieltolain toteuttamista kaikin keinoin hidastutettiin. Merivartiolaitoksen kehittämistä tarkoittavia suunnitelmia ei toteutettu täydelleen, vaikka eduskunta oli siihen myöntänyt varoja. Tarkoitukseen on jätetty käyttämättä 1ähemmä 10 miljoonaa. Viime vuonna sakkaovaroja on vähennetty noin parilla miljoonalla alentamalla takavarikoidun spriin hintaa. Näin ollen on koetettu saada tulokset valvonnasta odotettua pienemmiksi. Tästä täyskiellottomat saivat aihetta väittää, ettei kieltolakia ja valvontaa voi toteuttaa. Hailituskin rohkeasti kävi toimenpiteisiin kieltolakia vastaan esittämään juovuttavan oluen laillistuttamista, asettaen komitean, joka raittiustilanteen tutkimisen ohella sai tehtäväkseen esittää siitä johtuvia muutosehdotuksia alkoholilainsäädäntöön. Lisäksi annettiin esitys eduskunnalle hiljaisten juoppojen neuvosta, joka, ikävä kyllä, sai eduskunnan raittiusmielistenkin kannatuksen ja tuli hyväksytyksi. Mutta kansa sen otti suurella tyytymättömyydellä vastaan, varsinkin kunnalliset viranomaiset miltei nauroivat sellaiselle huoltotoiminnalle, jolla oli heikentävä merkitys kieltolain valvonnassa, mutta kieltolain vastustajille suuri voitto, sillä lain voimaantulo heikonti huomattavasti kansan oikeuskäsitystä ja kieltolain valvontaa. Näihin viittasin siitä syystä, että on joka tilanteessa väitetty, myöskin eduskunnassa, että kieltolakia on ollut mahdoton toteuttaa. Siihen ei ole pyritty, vaan etsitty keinoja, mahdollisia sekä muita, sen heikontamiseen. Tämä on ollut sitä vaarallisempaa, kun tosiasiat osoittivat, että kieltolain vastustajain kiihoitus kantoi muutenkin hedelmää, ettei hallituksen ja eduskunnan ollut syytä sitä edistää esityksillä ja huononnuksilla valvontaan nähden. Mutta kaikki johtui siitä, että eräissä eduskuntaryhmissä näytti täyskiellottomain vaikutus olleen suuri. Olutkysymyksen käsittely osoitti ja laki hiljaisten juoppojen käsittelystä osoitti, ettei, ikävä kyllä mainita, ollut edes kieltolakirintama tässä suhteessa eheä. Minä myönnän, että turha tässä nyt on enää viettää eduskunnan aikaa kieltolain puolustamiseksi, koska olemme sen tilanteen edessä, että on luotava uusi viinalaki, mutta omalta osaltani halusin ilmaista, etten tunnusta oikeaksi sitä väitettä, että kansan käsite neuvoanitavana perustuu todelliseen kansan omaan käsitykseen, vaan se on vuosikausien kiihoituksen tulos, jota kansan keskuudessa on harjoitettu täyskiellottomalta ja vaikutusvaltaisten kansanjohtajainkin puolelta, jotka itse ovat olleet jatkuvasti kieltolain vastustajia. Kun tilanne oli aikaisemmin sellainen, kuin edellä olen viittaillut, ei mielestäni olisi luullut olevan syytä hallituksenkaan sanoa, niinkuin perusteluissa on sanottu, että kokemus on osoittanut siltä ajalta. minkä kieltolaki on ollut voimassa, ettei sitä ole saatu toteutetuksi eikä sen tarkoituksia ole voitu saavuttaa, vaan päinvastoin on tällä alalla syntynyt yhä räikeämmiksi käyneitä epäkohtia. Kieltolain täytäntöönpano on kohdannut sangen suurta, jopa ylivoimaisiakin vaikeuksia j. n. . Edelleen sanotaan: ,Rikkomista ei sentähden suurillakaan ponnistuksilla ole voitu estää, lukuisista syytteistä ja rangaistuksista huolimatta ei syvälti yksityiselämänkin alalle tunkeutuvaa lakia ole saatu tehokkaasti toimeenpannuksi, mikä taas on ollut omiansa heikontamaan ja järkyttämään lainkunnioitusta yleensä.” Minä en voi olla huomauttamatta, että meillä ci ollut kieltolakirikoksista rangaistustoimenpiteet tehokkaita edesmenneen kieltolain aikana, sitä en voi myöntää, sillä trokarit esim. salakuljetuksesta eivät menettäneet vapauttaan. He selvisivät sakolla ja takavarikoidun aineensa menetyksellä. Myös myyntiin nähden tuomioistuimet usein asettivat sakolle vasta useamman myynnin ja hyvin päteväin todistusten perusteella lyhytaikaiseen vankeusrangaistukseen, eivät kuitenkaan menettäneet kansalaisluottamustaan. Nykyisessä lakiesityksessä esitellään niin meneteltäväksi. Minä en sitä rangaistustoimenpiteen koventamista halua vastustaa, mutta ihmettelen vähän, mistä johtuu, että nyt nähdään rikokseksi sellainenkin kuin ammattimainen myynti, että voidaan tuomita menettäneeksi kansalaisluottamuksensa. Miksei rikos voinut olla samanarvoinen kieltolain aikana? Puuttumatta muihin puoliin edesmenneestä kieltolaista tahdon lausua käsitykseni, ettei ole vieläkään syytä luopua kieltolaista. Valtiovalta ei ole tehnyt kaikkea sitä, mitä se olisi voinut tehdä kieltolain toteuttamiseksi ja sitä tietä raittiustilanteen parantamiseksi. Lopuksi merkitsen vain sen merkillisen kannan, mikä ilmenee kieltolain kaatajain lausunnoista ja miksei hallituksenkin kannasta, että kun luodaan uusi alkoholilaki ja väkijuomat tehdään laillisiksi, silloin päästään siirtymään voimakkaampaan ja yksimielisempään työhön raittiusvakaumuksen kasvattamiseksi ja korkeamman yleisen raittiustilanteen — luomiseksi. Pitäisihän vielä muistaa varsinkin niiden edustajain, jotka ovat kieltolakia olleet luomassa, mikä oli tilanne ennen kieltolakia. Silloin on eduskunnassa m. m. lausuttu, että nykyiset olot, jossa alkoholi tulvii virtanaan aina ja kaikkialla ja jossa murhat, puukotukset, tappelut ja muut pimeyden työt kuuluvat päiväjärjestykseen, ovat siinä määrin sietämättömät, että ne eivät voi, eivätkä saa jatkua kauemmin. Ken elää, se näkee, tuleeko nyt uudelleen väkijuomavirtoihin siirtyminen nykyisen asekulttuurin aikakaudella tuomaan parempaa ja siedettävämpää olotilaa. Omasta puolestani en voi olla hyväksymässä esilläolevaa lakiesitystä, vaan kannatan ed. Kalliokosken tekemää hylkäävää ehdotusta.
Herra puhemies! Minulla ei ollut aikomusta eikä halua osa!listua päivän parlamenttaariseen väittelyyn, mutta pitkän keskustelun alkupäässä esite- Väkijuomalaki. - 165 tyt ed. Kalliokosken ja Lohen lausunnot sisälsivät kohtia, joita kuullessani en pitänyt oikeana kokonaan vaieta. Nämä kohdat minun ymmärtääkseni pahasti iskivät harhaan. Joudumme uudelleen vaihtamaan sanoja samalla alalla, jolle viime joulukuussa jouduimme tässsä samassa asiassa ja tässä korkeassa huoneessa.
Vasemmalta: Se olisi riittänyt!
Meillä on yhteinen perustus siinä 'käsityksessä, että tahtoisimme omistaa ja toteuttaa elämän korkeinta arvoa, mimittäin kristillis-siveellistä elämänohjetta. Mutta mistä johtunee, inhimillisestä vajavaisuudestako, siitäkö, että me kukin ymmärrämme ainoastaan puolittain, se, että nämä arvoisat puhujat määräävät kantansa tavalla, jota minä en voi hyväksyä. Yhtymäkohtia on tosin enemmänkin. Minä en liity ainoastaan ed. Kalliokosken ja ed. Lohen lausunnoissa, vaan useiden muidenkin edel. listen, (kieltolakia vieläkin innokkaasti puolustavien puhujain lausunnoissa eräisiin kohtiin, jotka ovat edelleenkin varteenotettavia. Kun täällä teroitetaan alkoholijuomien tarpeettomuutta, niiden vahingollisuutta, niiden vaarallisuutta tai toisaalta tehostetaan kansan raittiuden tärkeyttä ja suuriarvoisuutta erityisesti kasvavaa nuorisoa varjelevana voimana, niin nämä maininnat ovat kaikki sellaisia, joihin minäkin kaikin puolin yhdyn. Vielä tässäkin tilanteessa, jolloin, niinkuin täällä monet puhujat ovat sanoneet, pidetään kieltolain hautajaisia, minä mielelläni edelleen säilytän kieltolakiaatteenkin, kun sille vain on valmistettu kestävä pohja kansan raittius- ja kieltolakitahdossa. Mitä erittäin ed. Kalliokosken lausuntoon tulee, minä vielä siinäkin yhdyn kahteen peruskohtaan, joilla hän perustelee ehdottoman raittiuden vaatimusta kristillisen siveellisyyden valossa. Hänen yksilöllinen kantansa siitä, että ken seisoo, katsokoon, ettei hän lankea, on vallan oikea ja kristillinen. Hänen sosialinen ikantansa, että meidän tulee varoa asettamasta kenellekään heikolle pahennusta, on myöskin aivan oikea. Ja kun hän teroittaa sitä, että meidän monet laiminlyömisemme meidät asettavat vastuunalaiseen asemaan, niin kukapa ajatteleva ja kokenut ihminen ei myöntäisi tätäkin varoitusta oikeaksi. Nämä näkökohdat ovatkin ainoat oikeat perusteet, joilla henkilökohtaista raittiutta voidaan puolustaa ja vaatia erityisesti kristillis-siveelliseltä kannalta. Mutta kun ed. Kalliokoski ja ed. Lohi näistä oikeista ajatuksistaan etenevät ja leimaavat epäkristilliseksi ja epäsiveelliseksi valtion järjestettävää laillista alkoholikauppaa, silloin he ampuvat yli maalin ja esittävät mielipiteitä, joita vastaan täytyy, heidän omilta lähtökohdiltaan lähtien, nousta vastalausein. Kalliokoskilausuinäin: , Kristitty yhteiskunta ei voi järjestää alkoholikauppaa, koska sellainen kauppa on häpeällinen ja rikoksellinen ammatti. Minä edellytän, että arvoisa edustaja käyttää ,häpeällinen ja rikoksellinen”-sanoja samassa merkityksessä, missä niitä yleensä kielenkäytössämme viljellään. Nämä hänen sanansa eivät olleet harkitsemattomia, hän ne uudisti, jollen väärin kuullut, kolme kertaa. Mutta ajatteliko hän todella, mitä hän sanoi, ja keihin hän kohdisti syytöksensä häpeällisen ja rikoksellisen ammatin suosittelemisesta? Se, joka viskaa syytöksen häpeällisen ja rikoksellisen ammatin harjoittamisesta, hän luonnollisesti tahtoo kieltää kunniallisuuden, kunnian miehen tai naisen mainesanan niiltä, jotka tässä kohden ovat olleet — toisella 'kannalla kuin hän itse. (Ed. Kalliokoski: Liian pitkälle menevä johtopäätös ) Ei ole liian pitkälle menevä johtopäätös. Täytyy harkita paremmin sanojansa, jos nyt tahtoo peräytyä. Hän kohdistaa nämä sanansa maan hallitukseen, eduskunnan enemmistöön, vieläpä 'kansakunnankin suureen enemmistöön. Minä kysyn: eikö olisi hirvittävää, jos oltaisiin menossa häpeällisen ja rikoksellisen ammatin harjoittamisen tielle?
Ed. Pärssinen: On tarpeeksi trokareita!
Me tulemme siihen, arv. edustaja Pärssinen, vielä. Minusta ed. Kalliokosken pitäisi katsella ympärilleen ja silmätä niihin lähellä tai etäämpänä oleviin, jotka ovat toisella kannalla kuin arvoisa puhuja itse tässä asiassa. Jos hän sen tekisi, hän kyllä huomaisi, mttenkä ei ainoastansa kohtuuton, vaan mahdoton hänen lausuntonsa on. Nämä henki16t lähellä ja kaukana, jotka kysymyksessä valtion laillisen alkoholikaupan järjestämisestä ovat toisella kannalla kuin hän, ovat luonnollisesti aivan yhtä hyviä tahi yhtä huonoja kansalaisia, kun me kukin yksilö olemme. Ja kun näin on, silloin olisi mies ani päätös: kun on mahdotonta, että nämä henkilöt, siis eduskunnankin ja kansan suuri enemmistö, jotka pitävät nykyisissä oloissa parempana, että valtio järjestää laillisen alkoholikaupan, tällä käsityksellään ja päätöksellään tahtoisivat häpeällistä ja rikoksellista ammattia suositella harjoitettavaksi, kun tämä johtopäätös on mahdoton, niin eikö silloin toinen johtopäätös ole läheinen, nimittäin se, että puhuja itse on tässä käsityksessään erehtynyt ja käyttänyt sellaisia sanoja, joista hän ei voi vastata. Tämä oli ed. Kalliokosken lausunnossa ei ainoastaan ahdasmielinen ja fanaattinen kohta, joita sanoja hän itse käytti, vaan juuri sen takia hän myöskin suuresti harhautui tässä lausunnossaan. Ed. Lohi puolestaan, niin kuin ed. Pärssinenkin äskeisessä välihuudahduksessaan, tahtoo rinnastaa valtiovallan laillisen toiminnan ja jonkun trokarin laittoman toiminnan. Ed. Lohi lausui: ,Kristillinen yhteiskunta pyrkii rinnan trokarien kanssa viinaa tyrkyttämään.” Tämäkin syytös raukeaa omaan mahdottomuuteensa, sehän on aivan ajattelematon, kun sitä vähänkin lähemmin lähtee tarkastamaan. Siveellinen kanta asiassa, jolta ed. Kalliokosken ja Lohen koskettamaa valtion toimintaa on arvosteltava, on selvästi seuraava: Valtion laillinen väkijuomaliike ei merkitse, kuten ed. Kalliokoski lausui, Belsebulin karkoittamista toisen Belsebulin voimalla, vaan se yksinkertaisesti merkitsee suuremman, sietämättömäksi käyneen pahan voittamista pienemmällä pahalla, joka on siedettävä ja kurissa pidettävä. Elävä elämä asettaa valtiovallan ristiriitaisissa oloissa erityisten vaikeiden tehtävien eteen. Valtiovallan asia ei ole hoitaa ainoastaan niitä kansalaisia jotka ovat ehdottomasti raittiita. Jos nämä kansalaiset olisivat yksin määräämässä valtion ja kansalaiselämän toimista, kieltolaki olisi mitä helpoimmin toteutettavissa. Mutta valtiovallan täytyy ottaa huomioonsa kaikki muutkin kansalaiset, joilla on toisenlainen käsitys, ja elämänkäytäntö. Niissä sekavissa ja kestämättömissä oloissa, joihin viime vuosina alkoholikäytännön alalla olemme joutuneet, valtiovallan ehdoton velvollisuus on niin kuin minä tältä paikalta aikaisemmin olen lausunut, ryhtyä järjestävällä ja ohjaavalla toiminnallansa saattamaan sekasortoon joutuneet olot jonkinlaiseen järjestykseen. Tämä on vaikea tehtävä, kumminkin se on suoriteitava. Tehtävä on nyt se, johon eduskunta valtiovallalle tänään antaa valtuuden. Sekä eduskunnan päätös, joka nyt tehdään, että hallituksen toimet, jotka tätä päätöstä tulevat toteuttamaan, kestävät kristillisen siveellisyyden vaatimukset. Ed. Kalliokoski edelleen antoi puheelleen hyvin persoonallisen sävyn. Siitä minulla ei ole mitään muistutettavaa. Annan kaiken kunnioituksen jokaiselle, joka yksityisesti tai julkisuudessa vetoaa omaantuntoonsa. Mutta kun arvoisa puhuja käytti minä-sanaa ahkerasti, hänen olisi johdonmukaisesti edustettava samaa minä-kantaansa loppuun asti. Erittäin, kun hän puhuu — synnistä. Edustaja Kalliokoski lienee oikeassa, jos hän sanoo: minulle tämä tahi tuo teko on synti, sillä synti on ensi sijassa kahdenkeskinen asia. Mutta hän ei saa tätä yksilöllistä kantaansa ilman muuta yleistää kaikkia muita ihmisiä tai kristittyjä samalla tavalla velvoittavaksi. Jos hän näin tekee, hän erehtyy nimenomaan kristillis-siveelliseltä kannalta katsoen. Kansanäänestykseen, josta täällä myös on puhuttu, minä en tässä yhteydessä sen enempää kajoa. Kumminkin oli merkillinen se ed. Lohen lausunto, että hän 'kansanäänestyksessä näkee ilmauksen siitä, että suuri osa kansaa on hylännyt Jumalan ja menettänyt moraalinsa. Onko siis 'kieltolaista ed. Lohelle tullut uskonto? Ovatko ne, jotka äänestyksessä ovat hylänneet kieltolain, todella samalla hylänneet Jumalan? Voiko hän edes itse pitää mahdollisena sitä, että tämä arvomaininta olisi sovellettava esim. enemmistöön Suomen naisia, jotka ottivat osaa kansanäänestykseen? Ed. Lohi on myöntänyt, että kansanäänestys on hänelle tuottanut katkeran pettymyksen, hän käytti itse katkera sanaa. Mutta jos katkeruuskin on mielessä, ei siinäkään mielentilassa saa sillä tavalla harhautua, kuin ed. Lohi lausunnossaan on tehnyt. Tulevaisuuden näköaloista täällä myös on puhuttu. Mitä ensinnäkin raittiuteen ja tulevaan raittiustyöhön tulee, minun käsityskantani on tänä hetkenä sama kuin mikä se on ollut: vuosikymmenien aikana, se, että paras raittiustyö ja -propaganda on se, jota yksilö vaatimattomasti harjoittaa omalla esimerkillään. Ed. Ryömä on täällä oikein jo huomauttanut, mihin sietämättömiin oloihin olemme viime aikoina tulleet sen kautta, että kieltolakia on poliittisena asiana voineet ehkä innokkaastikin kannattaa sellaiset henkilöt, jotka omassa elämän käytännössään eivät ole raittiutta kannattaneet. Meidän täytyy raittiustyössä lähteä siitä vaatimattomasta alusta, että ihmiset, yksilöt ovat ehdottomasti raittiit. Jos nuori mies tahi nuori nainen toveripiirissään ja seurustelussaan ei noudata juomatapaa, vaan johdonmukaisesti välttää väkijuomia, hän tällä yksilöllisellä esimerkillään tekee omassa piirissään hyvin arvokasta raittiustyötä. Mutta tietysti samanmieliset liittyvät toisiinsa järjestetyssä rintamassa suorittamaan vakaumuksellista raittiustyötä. Tämä rintama on varsinkin viime vuosina ollut hyvin hajallaan. Raittiustyöntekijän oikeutusta on laajalti raittiusväen piirissä kielletty siltä, joka on raitis, joka ajaa raittiutta, mutta ei ole voinut enää kannattaa kieltolakia. Tästä ristiriidasta ja väärinymmärtämyksestä toivottavasti päästään, niin että voidaan eri väestöpiireissä, eri yhdistyksissä ja järjestöissä jälleen löytää toisensa ja sulkea rivit eheiksi. Raittiustyön kipein ja tärkein kohta lähitulevaisuudessa tulee minun ymmärtääkseni olemaan raittiusopetuksen — tehostaminen — kaikessa yleisessä opetuksessa. Mitä sitten alkoholin käyttöön tulee, niin siitä täällä on hyvinkin synkkiä tulevaisuudenkuvauksia maalailtu esille, mustia värejä on siinä käytetty. Mitä tulevaisuus tässä kohden tuo mukanansa, sitä ei kukaan voi varmuudella sanoa. Kumminkin luullakseni tulee joka tapauksessa olemaan todellista se, että tilanne ei voi muuttua pahemmaksi, kuin mihin se laajoissa osissa maatamme viimeisinä vuosina on joutunut. Tehostan samaa kuin ed. Päivänsalo täällä, että ei suinkaan kansassamme ole pelkkiä juoppoja tahi, jollen käytä sitä jyrkkää sanaa pelkästään alkoholin käyttäjiä. Kaikissa kansakerroksissa, kaikissa ikäluokissa ja kaikissa paikoissa meidän maatamme on runsaasti ehdottomasti raittiita kansalaisia. Minä en saata odottaa sitä, että ne, jotka tähän saakka ovat olleet alkoholia käyttämättä, nyt antautuisivat sitä käyttämään, kun se tulee lailliseksi ja luvalliseksi. Mutta vaikea tie epäilemättä on kuljettavana ja minä sanon kolmannen 'kerran tältä paikalta, että erinomaisen suuri on vastuu niillä, joiden täytyy järjestää ja johtaa vastaista alkoholiliikettä. Suuri on heidän vastuunsa sekä nykyisyyden että tulevaisuuden edessä. Senvuoksi on hartaasti toivottava, että kaikissa piireissä meidän kansamme hyvät voimat todella liittyisivät yhteen vastatakseen ja huolehtiakseen siitä, että olot alkoholin käytännössä ja kansanraittiuden toteuttamisessa muodostusivat paremmiksi, kuin mitä ne viime aikoina ovat olleet. Ja minä 'kuulin suurella mielihyvällä ed. Hästbackan toivomuksen ja yhdyn siihen, että tämän saavuttamiseksi suuri, yhteinen ja väkevä rintama saataisiin muodostetuksi kansamme 'keskuudessa.
Herra puhemies! Kun hyvien tapojen mukaan hautajaisissa ei sovi haastaa riitaa eikä puhua pahaa vainajasta, emme me täyskiellottomat tahdo ruveta oikomaan niitä vääriä todistuksia, joita kieltolakivainajan lähimmät omaiset ovat täällä tänään näissä hautajaisissa esiintuoneet. Huomautan kuitenkin niiden ennustuksien johdosta, joita uutta väkijuomalainsäädäntöä vastaan täällä tänään on esitetty, että kieltolakiväki on huono kansan mielipiteen tuntija, mitä erikoisen hyvin osoittaa ed. Voionmaan lausunto kansanäänestyslakia käsiteltäessä, kun hän väitti kansanäänestyksen antavan sellaisen tuloksen, että , hallituksen rahkeet eivät sitä kestä”. Kansanäänestys laukaisi kylläkin rahkeet, mutta ei hallitukselta, vaan ed. Voionmaalta, jonka kieltolakivankkurit tekivät sellaisen kuperkeikan, että vetäjän on ollut vaikea selviytyä ulos vankkureittensa sirpaleista.
Ed. Voionmaa: Täytyy korjata!
Ed. Voionmaan esimerkki osoittaa, että ennustaminen on vaarallista. Minä rohkenisin kuitenkin toivoa, että uusi väkijuomalainsäädäntö ainakin vuosien varrella, ylimenokauden kuluttua, tulee osoittautumaan kansallemme paljon onnellisemmaksi kuin nyt murheella haudattu kieltolaki.
Ed. Hakkila: Teillä näyttää pahasti sotkeutuneen muutamat! Ed. Voionmaa: Ei pidä ennustella!
En minä ennustanut, minä vain rohkenin toivoa. Ed. Päivänsalo täällä puhui siitä kiusauksesta, miksi valtion viinakaupat ehkä muodostuvat — heikoille — kansalaisillemme. Voi olla mahdollista, että kaupungeissa ja kauppaloissa, missä viinakauppoja ja anniskeluja tulee olemaan, pelkään, että tämä ed. Päivänsalon pahaa ennustava aavistus ainakin aluksi jossakin määrin tulee toteutumaan. On pelättävissä sellaista, mutta toivon hartaasti sensijaan, että tämä nyt käsillä oleva laki tultuaan voimaan tarkoin hävittää kaikki viinakauppiaat maaseudulta ja jokapäiväisen juopottelun niiltä, jotka ovat liian heikkoja vastustamaan trokarien tyrkytyksiä ja houkutuksia.
Vasemmalta : Surkea pettymys!
Samaten kuin se tulee varmasti kaupungeistakin hävittämään ne lukemattomat salaiset valtiolle veroa maksamattomat väkijuomakaupat, mitkä ovat olleet. viime aikoina auki läpi vuorokauden ja vielä juhla- ja sunnuntaipäivinäkin. Nämä jo mainitsemani seikat ovat suuria saavutuksia nekin
Ed. Paasivuori: Mielikuvitusta!
ja jos nyt tähän näillä ylimääräisillä valtiopäivillä laadittuun väkijuomalainsäädäntöön olisi saattanut pujahtaa sellaisia virheellisyyksiä ja aukkoja, jotka käytäntö vastaisuudessa tulee semmoisiksi osoittamaan, niin ne on läheisessä tulevaisuudessa korjattava käytännön vaatimusten mukaan eikä uskon. Sillä nyt tämän päätettävän lain ympärille ei ole aiottukaan rakentaa mitään koskemattomuuden muuria. Se on vapaasti vastaisuudessakin korjausten ja muutosten alaisena.
Tulen äänestämään tekeillä olevan lain puolesta. Teen sen, koska olen vakuutettu siitä, että tällä hetkellä kieltolain voimassapito sitä vastaan nostetun vastustuksen vuoksi on mahdotonta. Mutta olen myöskin vakuutettu siitä, että tämä toimenpide on vain väliaikainen ja että kansamme sisäisten samoim kuin kansainvälisten suhteiden kehitys vielä kerran tekee valtiollemme mahdolliseksi palata täyskiellon kannalle.
Siihen, mitä hallituksen esityksen perusteluissa sekä talousvaliokunnan mietinnössä on hyväksyttävänä olevan lain yleisen kannan puolesta sanottu ja mitä asian aikaisemmassa käsittelyssä on lausuttu, pyydän nyt vain lisätä, että tämän lain täytäntöönpanoa ei voida rakentaa lainrikkojain tai väkijuomia väärinkäyttäväin varaan, vaan sen täytyy, jos mieli lain tarkoituksen toteutua, nojautua viranomaisia tukeviin kansan raittiutta harrastaviin kansalaisiin ja kansalaisryhmiin. Erittäin tärkeätä sentähden on, että myöskin se raittiusväki, joka vakaumuksesta ja nalla, suhtautuu myötämielisesti lain täytäntöönpanoon, ja ryhtyy nyt tämän lain heidän mielestään kyllä vaillinaisella pohjalla jatkamaan raittiustyötä sen tarkoituksen saavuttamiseksi, joka on myöskin tämän lain tarkoitus, parempain, siveellisten, terveydellisten ja taloudellisten olojen sekä raittiimpien, parempien elämäntapojen luomiseksi ja kehittämiseksi kansamme keskuudessa.
Herr talman! Tyvärr kunna riksdagsmännen icke alltid få rösta sä som de önskade. De måste rösta ja eller nej och antaga eller förkasta lagen sådan den av riksdagen i en tidigare läsning formulerats, och detta är faltet även med denna lag. Det återstår således för dem som äro missnöjda med lagen att avgöra, huruvida de böra rösta för eller emot. I detta speciella fall uppstår emellertid en alldeles annan fråga, som åtminstone för mig har varit av avgörande betydelse. Huvudfrågan är: skola vi bibehålla den nuvarande förbudslagen eller skola vi stifta en ny lag, som under inga omständigheter kan bli sämre och ineffektivare än den nuvarande förbudslagen har varit. Detta faktum har för mig varit avgörande, och dä jag icke kan tänka mig en sämre än den nuvarande förbudslagen, kommer jag obetingat att rösta för förslaget, oaktat jag anser den vara behäftad med synnerligen stora brister. De riksdagsmän, som hava röstat och framför allt arbetat mot förbudslagen, hade tänkt sig, att riksdagen skulle stifta en sädan lag, där moralbegreppen i hithörande frägor skulle ställas pä en alldeles ny och reviderad ständpunkt. Vi hava emellertid varit de bläögda idealisterna och förbudsivrarna hava ieke brytt sig om den moraliska sidan, utan endast sett till kvantiteten spritdrycker, som skall stä till Finlands folks förfogande. Det är icke en god lag, som stiftas nu, utan en typisk klasslag, som gynnar städerna pä landsortens bekostnad och som dessutom gynnar de förmögna på de fattigas bekostnad. Men eftersom socialdemokraterna och agrarerna nu stå så enhälligt bakom lagen, gäller det för oss stadsbor att ieke tränga in pä deras verksamhetsomräde, utan låta dem avgöra frågan enligt sin övertygelse. Välkijuomalaki. Jag tror emellertid, ifråga om smugglingen att denna kommer att läggas om pä en ny bas. I stället för att det hittills varit ett importbolag eller en dylik sammanslutning som skött om spriten och sedermera distribuerat varorna, sä kommer endast den senare delen, av verksamheten d. v. s. distributionen att i sä mycket högre grad florera. Jag har velat få denna synpunkt framförd för att man sedermera icke skulle säga, att riksdagen icke varit förutseende nog i fråga om, huru smugglingen 1 framtiden kommer att bedrivas. När man hör rdm. Päivänsalo, förstår man icke riktigt, huru han kan vara sä världsfrämmande som han här läter päskina. Rdm. Päivänsalo säger, att nu skall alla spritkranar öppnas och nu komma vi att fä se dryekesrörda personer. Vet rdm. Päivänsalo icke, att det har funnits en och annan dryckesrörd under de sista tolv ären i Finland, och vet rdm. Päivänsalo icke, att brännvinskranarna hava stätt öppna hela dygnet om? Nu gäller, det att stänga dem ätminstone nattetid och dessutom under 183 dagar, Vi avse icke att få ett full-. ständigt nyktert folk och tro icke, att dryckenskapen helt och hället i Finland kommer att upphävas, men vi vore glada, om antalet dryckesrörda skulle minskas avsevärt. Om ocksä ieke mälet vunnits, sä skulle vi ändä hava kommit ett gott styeke pä den riktiga vägen. I tolv är, hava vi gätt bakät. Nu gäller det att försöka pä ett annat sätt. Rdm. Päivänsalo säger, att huvudsaken är att en själ vinnes. Jag är sä pass materialistisk, att jag icke bara håller pä själens räddning utan jag ville också gerna se, att livet kan räddas, med andra ord de ohyggliga mord och slagsmål med dödlig utgång, som varit resultatet av förbudslagen, böra minskas, och, därom är jag övertygad, med en förnuftig alkoholhantering kunna vi ernå en avsevärd förbättring. Ja lopuksi vielä pari sanaa. Ed. Sillanpää sanoi, että täällä nyt herrat ja narrit ovat yllin kyllin puhuneet tästä laista. Nähtävästi hän on oikeassa. Mutta kun sosialidemokraatit ovat tähän asti ,leimanneet?” minut herraksi, niin kai narrit sitten jäävät toiselle puolelle.
Eduskunnassa hilpeyttä.
Ed Virkkusen lausunnon johdosta muutama sana. Minä en ole lausunnossani välittömästi väittänyt sitä, että kaikki ne, jotka ovat kieltolakia kumoon äänestäneet, olisivat hylänneet jumalan. Minä esitin vain vertauskohtana sen, että Suomen kansa on hylännyt jumalan ja siitä johtuu, että tulos on tällainen, että kieltolaki menee kumoon. Minä ajattelen, ed. Virkkunen, niin, että jos tämä kansa olisi todellisia eläviä kristityitä, ei mitään syytä kieltolain kaatamiseen todella olisi ja tuskin olisi kenenkään mieleen tullut, että se olisi joku vahingollinen laki ja että se täytyy sentakia muuttaa. Mutta juuri sentakia, että suuri osa Suomen kansaa on hylännyt jumalan, tilanne kävi sellaiseksi, että moni sellainenkin, joka ehdottoman raittiuden pitää kristillis-siveellisen maailmankatsomuksen ensimmäisenä ehtona, hätäännyksissään joutui epätoivoon, niinkuin minä lausunnossani huomautin, että suuri joukko niistä jäi kotiin. Mutta voi olla mahdollista, että myös niissä oli sellaisia, että toivottomuuden valtaamina, vaikka omassatunnossaan tiesivät, että ehdoton kieltolaki kaikessa väkijuoman nauttimisessa olisi oikea ja paras, epätoivossaan sitten, kun sitä ei ole ihmisten jumalattomuuden takia kyetty toteuttamaan, ovat antaneet äänensä kieltolakia vastaan. Peruskäsityksessä me nähtävästi ed. Virkkusen kanssa emme voi olla yhtä mieltä, sillä minä olen edelleen sitä mieltä, että minä kristittynä en omantuntoni vuoksi voi ryyppyseurassa mukana olla ryyppyä ottamassa, tarjotkoon sitä valtio eli olkoon se trokarien tarjoama. Se on minusta yhtä synnillistä molemmissa tapauksissa.
Minäkin pyysin puheenvuoron ed. Virkkusen lausunnon johdosta. Hänen lausuntonsa johdosta ensiksi kernaasti yhdyn siihen, että me ymmärrämme puolittain ja käsitykseni, jonka kieltämättä varsin vaativin elein olen esittänyt, on puolinainen ja puutteellinen. Kuitenkin tahtoisin väittää, että se johtopäätös, minkä hän veti siitä, että minä väitin väkijuomaliikkeen harjoitamista rikolliseksi ja häpeälliseksi ammatiksi, on liian pitkälle menevä. Käsittääkseni ei ole langennut häpeälliseen tekoon syylliseksi ihminen, joka on erehtynyt, siitä huolimatta, että hän on erehdyksessänsä edesauttanut tekoa, joka sellaisenaan saattaa olla häpeällinen ja rikollinen. Kun minä käsitän, että väkijuomaliike on häpeällinen ja rikollinen, en minä tästä kuitenkaan vedä sitä johtopäätöstä, että koko se kansanenemmistö, joka sitä haluaa nyt nostaa, on tehnyt itsensä syypääksi tahalliseen ja häpeälliseen ja rikolliseen tekoon. Omalta kannaltani asiaa arvostellen minusta tuntuu vain, että kansan suuri enemmistö on erehtynyt. Täällä on väitetty, myöskin ed. Hästbacka, että olisin noussut korkealle jalustalle ja esiintynyt farisealaisena. Tämän johdosta minä tahtoisin sanoa, että edellinen huomautus saattaa olla oikea, jälkimmäinen ei. Myönnän kyllä, että ei ole suinkaan vierasta minullekaan liian korkealle jalustalle nouseminen asioissa. Mutta se ei pidä paikkaansa, että olisin esittänyt farisealaisen kannan. Kyllä minä olen puhunut sisäisestä vakaumuksesta, aivan vilpittömän vakaumuksen kieltä, enkä suinkaan teeskennellen, jota minä farisealaisuudella ymmärrän. Ed. Virkkunen huomauttaa minun viljelleen ahkerasti ,minä”? sanaa. Olen itse huomannut tämän saman heikkouden monta kertaa vapaasti esitetyissä lausunnoissani ja tiedän kyllä, mistä inhimillisestä heikkoudesta se johtuu ja tunnustan, eitä tässä kohden annettu huomautus on ihan paikallaan. Mutta se saattaa olla myös monelle muulle sitä.
Kun , herra” käsitteeseen sisältyy englantilainen ,gentleman”, niin voin ilmoittaa, että täällä ei ole montakaan, joka pitää ed. von Frenckelliä herrana.
Eduskunnassa ja lehtereillä naurua.
Ed Riipinen: Herra puhemies! Täällä on useampaan kertaan jo sanottu, että niille, jotka ovat uskoneet kieltolakiin, on tämä uuden lain säätäminen ollut vaikeata vaihetta. Minä kuulun niihin. Mutta kun on tullut vakuutetuksi siitä, että ne, jotka väkijuomia maassa haluavat, niitä kieltolaista huolimatta käyttävät ja saavat, niin ei liioin voi suvaita saman siveellisesti mädänneen, epärehellisen ja valheellisen olotilan jatkumista, sillä valhe ja epärehellisyys ei suinkaan ole juoppoutta pienempi pahe. Jokin ratkaisu täytyy tehdä. Onko tämä esillä oleva se ainoa oikea, jääköön puolestani arvostelematta. Täällä on sitä arvosteltu suurin ja kovin sanoin. Minä olisin henkilökohtaisesti iloinnut, jos muutos olisi voitu tehdä aivan päinvastaiseen suuntaan. Mutta kun nyt on tällä hetkellä valittava, jatkaako tätä sisäistä, valheellista ja mätää olotilaa salakuljetuksineen, salakauppoineen ja salajuopotteluineen, joista ei mikään yhteiskuntaluokka, ei edes mikään ikäluokka ole pysynyt puhtaana ja, mikä surullisinta, josta ei edes tämän maan lapsia ole säästetty, vai antaako vapaus kokeilla jotakin toista keinoa, ja, kuten ymmärrän, sellaista keinoa, jolla kieltolain kiivailta julkisilta vastustajilta lyödään kärki ja jolla asetetaan kieltolain vastustajille mitä raskain vastuu huolehtia omakohtaisesti nyt raittiustilanteesta, niin minä en voi äänestää tätä uutta lakia vastaan. Raittiusväki, se, jolla on syvä järkkymätön vakaumus, tulee kaikissa oloissa tämän hetken masentuneisuudesta huolimatta tekemään työtä. Nyt sen lisäksi luvataan raittiustyö nostaa kunniaan niidenkin taholta, jotka ovat olleet vastustajain riveissä. Näin ollen poistuu meidän sisäisistä oloistamme mitä vaikein ja kirein riitakysymys ja raittiustyön rintaman pitäisi valtavasti kasvaa. Tähän meillä on oikeus ainakin nykyisissä vaiheissa vakavasti vedota. Miten paljon siihen uskon, jätän sanomatta. Mutta yhden asian minä uskon, sen, että mikäli todellinen ja vilpitön raittiusmieli leviää ja kasvaa etupäässä raittiusopetus- ja kasvatustyön kautta, niin tullaan hyvin pian huomaamaan, että myöskin tämä esillä oleva laki on vain yksi aste kokeilua sillä taistelun tiellä, jonka kautta on kulettava, että päästäisiin lähemmäksi kansan ehdottoman raittiuden korkeata ja nähtävästi nyt vielä kaukana olevaa päämäärää.
Herra puhemies! — Useat puhujat ovat täällä tänään maininneet m.m. siitä, että väkijuomain hinnat tulevat olemaan niin alhaiset, että —raittiustilanne vaarantuu sentakia. Minä pyydän senvuoksi verestää muistiin, mitä hallitus väkijuomalain esityksen perusteluissa asiasta mainitsee.
Ed. Voionmaa lausuu välihuuhahduksen.
Minulla on nyt puheenvuoro, ed. Voionmaa. — , Taistelu laitonta väkijuomaliikettä vastaan ei nyt kuitenkaan saa, kun alusta alkaen on pyrittävä väkijuomain käyttämistä supistamaan ja estämään sen lisääntymistä, nojautua siihen, että kilpailtaisiin hintain alhaisuudella laittoman väkijuomaliikkeen kanssa, niin että se saatettaisiin kannattamattomaksi”” ja lopulla jatketaan: ,Laittoman — väkijuomaliikkeen — vastustamisen tulee sentähden nykyään varsinaisesti perustua ei vapaaseen hintakilpailuun, vaan siihen, että väkijuomia on laillisesti saatavissa, sekä mahdollisimman tehokkaaseen valvontaan ja väkijuomarikosten ankaraan rankaisemiseen.?? Lakiehdotuksen mukaan kuuluu hintojen määrääminen hallintoneuvostolle, joka luonnollisesti ottaa huomioon edellä esittämän hallituksen kannan ja noudattaa hintojen määräämisessä tarpeellista joustavuutta. Taistelu tästä uudesta alkoholilaista on nyt päättymässä täällä eduskunnassa. Eduskuntamme on suorittanut vaikean tehtävän, valmistanut uuden alkoholilain. Varsinkin on talousvaliokunnalla suuri osuus siinä, mitä nyt on aikaansaatu lyhyessä ajassa. Hyvää tahtoa on ollut sekä puolella että toisella saada kyseenalaisesta laista niin hyvä, kuin se on ollut mahdollista. Varsinaisen raittiusväenkin edustajat ovat ottaneet osaa uuden lain laatimiseen ja tehneet parhaansa saadakseen raittiusnäkökohtia huomioon otetuksi uudessa alkoholilaissa, ja osittain on siinä onnistuttukin. Voitanee sanoa, kuten ed. Kalliokoski täällä mainitsi, että tämä alkoholilaki on raittiusmielinen. Lähin aika tulee näyttämään, mitä puutteellisuuksia ja virheitä puheenaolevassa laissa on, ja mitä muutoksia siihen on tehtävä. Millaisia seurauksia uudesta laista tulee olemaan, riippuu suuressa määrin siitä, mille kannalle yleinen mielipide maassamme asettuu tässä kysymyksessä. Toistan uudelleen sen, mitä olen aikaisemmin sanonut, että yksinomaan tähän lakiin ja sen pykäliin ei voi luottaa. Jos sensijaan meidän sanomalehdistömme, joka on val. tava voima yhteiskunnassa, ja yleensä yleinen mielipide asettuvat jyrkästi ja päättävästi salakuljettajia ja laitonta väkijuomaliikettä vastaan, niin se merkitsee trokariyhdyskunnan häviötä ja laittomuuden lopettamista tällä alalla. Ja jos yleinen mielipide samalla vaikuttaisi siihen, että väkijuomien väärinkäyttöä ruvettaisiin tuomitsemaan ja että juopottelua alettaisiin pitää häpeällisenä, olisi silläkin jotain saavutettu. Ja kun toisaalla sitten varsinainen raittiusväki edelleen jatkaa työtänsä päämääränään ehdoton raittius ja siten synnyttää ja lujittaa raittiustahtoa kansamme keskuudessa, niin me toivottavasti kuljemme eteenpäin, vaikkakin tiemme saattavat käydä monien taistelujen läpi. Ed. Virkkunen täällä mainitsi, että edessämme on vaikea aika, ja niinhän se onkin, ja meitä odottavat raskaat tehtävät. Siksi otamme tämänkin n. k. historiallisen hetken vastaan vakavin, osaksi pelokkain tuntein. Emme voi tänä hetkenä tuntea samaa iloa, jota eduskunta tunsi silloin, kun kieltolaki ensi kerran hyväksyttiin eduskunnassa. Mutta emme myöskään saa painua epätoivoon. Me tahdomme uusissakin oloissa tehdä parhaamme kansamme hyväksi kukin lahjojensa ja vakaumuksensa mukaan. Meillä on vastassa väkevä yhteinen vihollinen, juoppouspahe, joka nytkin jäytää kansamme elinjuuria. Taistelu tätä vihollista vastaan jatkuu erilaisin taisteluvälialkoholia vastaan kutsumme jokaista, joka rakastaa tätä maata ja sen kansaa.
Miksi herra sosialiministeri, joka on pappi, jätti sanomatta sen, mikä parhaiten meidän kansaamme auttaisi tässä taistelussa? Kun se jäi sanomatta, niin minä pyydän sanoa sen. , Jumalan armo, kun se ilmestyy, opettaa elämään siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti tässä ajassa.” Millään muulla ci ole niin hyvää vaikutusta raittiuteen kuin tällä. Mutta esim. se, mitä eilinen Helsingin Sanomat kertoo, että hallituksen puolesta on käyty tervehtimässä tilaisuudessa, jossa »Pirunpolskaa”” on esitetty, se osoittaa, että hallitus ja tämä kansa ei ole vielä oikein valmistunut vastaanottamaan sitä tilannetta jossa Jumalan armo vaikuttaa.
Vaikka olen kansanedustajana ollut velvollinen ottamaan osaa tämän lain säätämiseen, ei se merkitse sitä, että olisin valmis kaatamaan kieltolain ja hyväksymään sen sijaan tämän väkijuomalain. Päinvastoin pidän suurena erehdyksenä, että hallitus on tuhlannut voimiaan ja aikaa kieltolain kaatamiseen aikana, jolloin vaikea taloudellinen pula painaa kansaa, ennen kaikkea sen pohjakerroksia, joiden ja maan pääelinkeinon, maatalouden pelastaminen sortumasta olisi mielestäni vaatinut kaikki hallituksen ja eduskunnan voimat. Tulen vastustamaan lain hyväksymistä.
Had. Kiviojan lausunnon johdosta pyydän vain ilmoittaa, että minäkin olen vallan samaa mieltä kuin hän, että Jumalan armo on tässä tarpeen. Että minä en ole sitä tässä yhteydessä maininnut, se ei johdu siitä, että minä sitä aliarvioisin. Mitä hänen puheensa jälkimmäiseen osaan tulee, niin minulla ei ole mitään osaa eikä arpaa siinä kosketeltuun asiaan.
Minä hämmästyin suuresti kuullessani ed. Riipisen puheenvuoron, kun hän muutamia kuukausia sitten ei olisi antanut Suomen kansalle kaljaakaan ja nyt antaa sille jo viinaa. Tästä näkyy, että osaavat ne muutkin vaihdella nopeasti mielipiteitään eivätkä vain ne, joita on syytetty parlamentaarisesta rappeutumisesta.
Keskustelun kuluessa on ed. Kalliokoski ed. Pärssisen y. m. kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylättäisiin. Kutsun tätä ehdotusta ed. Kalliokosken ehdotukseksi. Selonteko myönnetään oikeaksi,
Äänestyksessä on annettu 114 jaa. ja 46 ei-ääntä, 5 tyhjää; poissa 34.
Pyydän avointa äänestystä.
Kehoitan niitä edustajia, jotka kannattavat avointa äänestystä, nousemaan seisoalleen.
Avoin äänestys tulee toimitettavaksi. ,
Pyydän seuraavia edustajia avustamaan äänestyksessä: Sarlin B., Fagerholm, Aalto-Setälä ja Leppälä. Jaa” äänestävät seuraavat edustajat: Aakula, Aalto, Aaltonen, Aalto-Setälä, Alestalo, Ampuja, Anttila, Aromaa, von Born, Brander, Bryggari, Cajander, Erich, Eskola, H., Eskola, W., Estlander, Fagerholm, Forstadius, von Frenckell, Furuhjelm, Hakkila, Harvala, Helo, Hildén, U., Hirvensalo, Huhtala, Huittinen, Huttunen, Häkkinen, Hänninen, Hästbacka, Jacobsson, Janhonen, Jatkola, Jokinen, Junnila, Jussila, E., Jyske, Kaijalainen, Kallioniemi, Kaskinen, Kauranen, Kemppi, Kilpeläinen, Kilpi, Kivimäki, Koivisto, Koivuranta, Kolkki, Komu, Kontio, Koponen, Korpisaari, Koskelainen, Koskenheimo, Kosonen, Kuisma, Kukkonen, Kulovaara, Kuokkanen, Kuuliala, Kuusisto, Lahdensuo, Lamminen, Lautala, Lehtonen, Leivo, Lindman, Lindgvist, Linna, Manner, Mantere, Miikki, Moilanen, Mäkelä, J. L., Nikkanen, Niukkanen, Nyman, Oksanen, Paasivuori, Paavolainen, Palmgren, Pekkala, Pennanen, Perheentupa, Pesonen, Pihkala, Pilppula, Pitkänen, Pojanluoma, Puittinen, Raatikainen, Rantanen, Rapo, Rautaharju, Reinikainen, Riipinen, Roos, Ryynänen, Ryömä, Räisänen, Sallinen, Sarlin, B., Sarlin, E., Sergelius, Solja, Stählberg, Sunila, Sventorzetski, Särkkä, Tolonen, Tukia, Tulenheimo, Tuomikoski, Turja, Westman, Virkkunen, Väisänen, Ählström ja Österholm. Ei” äänestävät seuraavat edustajat : Aaltela, Ahlfors, Ainali, Hakala, A., Hakala, K., Halonen, A., Halonen, T., Hannula, Hildön, A., Hämäläinen, Inborr, Kalliokoski, Kanerva, Kaura, Kesti, Kivioja, Kivisalo, Koivulahti-Lehto, Kovanen, Lahtela, Lehtokoski, Lepistö, Leppälä, Lohi, Malmivaara, Nurmesniemi, Nuutinen, Penttala, Perho, Pullinen, Pyy, Päivänsalo, Pärssinen, Rantala, Ruotsalainen, Sallila, Seppälä, Setälä, Sillanpää, Suokas, Turkia, Valta, Vesterinen, Voionmaa ja Åkerblom. Poissa äänestyksestä ovat seuraavat 34 edustajaa : Ailio, Annala, Asikainen, Björk, Haga, Heikkinen, Helenelund, Hiltunen, Huuhtanen, Jern, Joukanen, Junes, Jussila, O. H., Kirveskoski, Korhonen, Kämäräinen, Lampinen, Luostarinen, Meriläinen, Myllymäki, Mäkelä, W., Oksala, Paasonen, Rissanen, Rothberg, Saarinen, Sahlstein, Salo, Sovijärvi, Suurkonka, Tanner, Tarkkanen, Vehkaoja ja Welling.
Äänestyksessä on annettu 120 jaa- ja 45 ei-ääntä.